Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä
Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa
Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?
Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?
Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia
Iida Simes: Sivistyksen valoa!
Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää
Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää
Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?
Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija
Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta
Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!
Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan
Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi
Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa
Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa
Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari
Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse
Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta
Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen
Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?
Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa
Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!
Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan
Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella
Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla
Faktahommissa
Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Anna Kortelainen
Sipilän hallitus erosi naistenpäivän kunniaksi. Minusta Sipilän olisi pitänyt kaataa lafkansa jo kauan sitten. Soteahan olemme kaikki seuranneet henkeämme pidätellen, koska kukaan ei välty sairastamiselta eikä vanhenemiselta, jos elää saa. Puoluekannasta riippumatta kukin meistä voi poimia omat inhokkinsa viime vuosien kriiseistä. Minua ovat erityisesti hyytäneet toisaalta koulutusleikkaukset, toisaalta lehdistönvapauden kyseenalaistaminen.
Kumpikin alue osuu monen tietokirjailijan omaan ammatilliseen identiteettiin ja kokemuspiiriin. Monet meistä ovat opettajia, monet toimittajia. On meissä paljon niitä ”kaiken maailman dosenttejakin” eli asiantuntijoita, tietäjiä ja taitajia, joita ilman tämä niemimaa ilman öljyä ja timanttikaivoksia joutuisi perikatoon.
Meillä tietokirjailijoilla on yleensä vähintään kaksi ammattia. Miksi? Positiivinen syy on se, että me olemme hyvin koulutettuja, mutta ennen kaikkea luovia ja pystyviä, idearikkaita toteuttajia. Äkkiä siinä on jo pari ammattia hanskassa. Hieman vähemmän positiivinen syy on tietenkin se, ettei kokopäiväisellä ja säännöllisesti julkaisevalla tietokirjoittamisella tahdo tulla taloudellisesti toimeen. Joten äkkiäkös siinä on se toinen työ rinnalla rahoittamassa tietokirjoittamista.
Siksi meillä on aina vähintään kaksi erilaista työkalupakkia, joista napata instrumentteja päivän uutisiin tarttumiseksi. Toisessa pakissa saattaa olla raskaansarjan meisseleitä, toisessa sofistikoituneita ompelutarvikkeita. Kaikki siltä väliltäkin luonnistuu ja valmista tulee.
Seuraavalle hallitukselle toivon samaa ‒ toivon moniammatillista osaamista, terveellistä itsekriittisyyden kykyä, kommunikointitaitoja, malttia kysyä ja kuunnella ja ottaa onkeensa. Kannattaa kysyä lisää meiltä tietokirjailijoilta, meille nuo ovat jokapäiväistä elämää ja elämäntyötä.
Kuva: Marek Sabogal / Gummerus
Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija, filosofian tohtori ja taidehistorioitsija ‒ kutomo, kahvinkeittämö ja nyrkkipaja.