Elämäkertahankkeen juridiikkaa, osa 1

Julkaistu 15.8.2018

Auktorisoitu tai auktorisoimaton

Elämäkertateoksia kirjoitetaan paitsi menneisyyden henkilöistä, myös tämän päivän vaikuttajista: taiteilijoista, poliitikoista ja muista julkisuuden henkilöistä. Jälkimmäisessä tapauksessa elämäkerta tai henkilökuva tehdään usein yhteistyössä elämäkerran kohteen kanssa eli kohteen suostumuksella ja myötävaikutuksella (niin sanottu auktorisoitu elämäkerta).

Elämäkerran kirjoittaminen on mahdollista myös ilman kohdehenkilön siunausta: tällöin puhutaan niin sanotusta auktorisoimattomasta elämäkerrasta. Kuolleesta henkilöstä tehty elämäkerta on tavallaan sekin auktorisoimaton, sillä kohde ei luonnollisestikaan pääse antamaan kirjahankkeelle suostumustaan tai vaikuttamaan hänestä kirjoitetun tekstin sisältöön tai valittuihin painotuksiin.

Yksityisyyden ja kunnian suoja huomioitava

Lähtökohtana kaikessa kirjallisessa toiminnassa on sananvapaus, niin myös elämäkertahankkeissa. Tässä yhteydessä on kuitenkin haluttu nostaa esiin tyypillisesti elämäkertahankkeisiin liittyviä juridisia kysymyksiä, jotka johtuvat yhtäältä sananvapauden ja toisaalta yksityisyyden ja kunnian välisestä jännitteestä.

Auktorisoidun elämäkerran kirjoittajan ei yleensä tarvitse olla huolissaan siitä, syyllistyykö hän elämäkerturina kohdehenkilön kunnian loukkaamiseen tai kohdehenkilön yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen, onhan elämäkerta syntynyt kohdehenkilön siunauksella ja myötävaikutuksella. Auktorisoidun elämäkerrankin kyseessä ollessa pitää tosin huolehtia siitä, ettei syyllisty mainittuihin tekoihin muiden elämäkerrassa esiintyvien henkilöiden kohdalla.

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Kun kyse on auktorisoimattoman elämäkerran kirjoittamisesta, kirjailijan on syytä olla tarkkana, ettei elämäkerrassa oikeudettomasti levitetä kohteen yksityiselämästä totuudenmukaisia tietoja, vihjauksia tai kuvia siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen voi syyllistyä siis esittämällä sellaisia sinänsä täysin totuudenmukaisia tietoja, jotka kohdistuvat henkilön suojatun yksityiselämän piiriin. Ydinajatuksena on, että jokaisella on tietty rauhoitettu alue, johon kuuluvat asiat itse kunkin on oikeus niin halutessaan pitää omana tietonaan. Yksityiselämän piiriin on katsottu kuuluvan muun muassa päihteiden käytön, sukupuolielämän ja uskonnollisen vakaumuksen.

Politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä toimivan henkilön yksityiselämän suoja on tietyin edellytyksin tavallista yksityishenkilöä heikompi: sallittua on esittää sellainen yksityiselämää koskeva tieto, joka liittyy henkilön toiminnan arviointiin kyseisessä tehtävässä. Lisäedellytyksenä on, että tiedon esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaukseen voi syyllistyä esittämällä toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kunnianloukkaus voi tapahtua myös niin, että kirjailija muulla tavalla halventaa toista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi esittämällä henkilöstä loukkaavia mielipiteitä tai totuudenmukaisia väitteitä loukkaamistarkoituksessa.

Kunnianloukkauksena ei kuitenkaan pidetä arvostelua, joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Poliittista kritiikkiä tai kulttuurikritiikkiä ei yleensä voida pitää kunnianloukkauksena: kritiikki kohdistuu luonteeltaan julkiseen toimintaan, ja julkista toimintaa on lupa arvostella. Kritiikkioikeuden perusteella ei voi kuitenkaan esittää perättömiä tietoja.

Satu Lundelin, yhdistyksen lakimies

Toisessa osassa käsitellään elämäkertahankkeeseen liittyviä sopimuskysymyksiä.