Kustannussopimuksen solmiminen

Kustannussopimuksia solmitaan erilaisista teoksista ja erilaisissa tilanteissa: tekijä voi itse tarjota käsikirjoitustaan kustantajalle tai kustantaja on saattanut pyytää häntä kirjoittamaan teoksen tietystä aiheesta. Tekijän neuvotteluasema vaihtelee tapauskohtaisesti.

Kustannussopimuksen solmimisen tulisi kuitenkin aina olla aito neuvottelutilanne. Vaikka kustantaja lähettäisi tekijälle sopimuksen allekirjoitettavaksi, tekijän ei tarvitse hyväksyä sopimusta sellaisenaan vaan hän voi esittää kustantajalle haluamiaan muutoksia sopimukseen. Tekijän on hyvä pitää mielessä, että kustannussopimuksessa määritellään hänen kannaltaan merkittäviä asioita, joten sopimuksen sisällöstä neuvottelemiseen kannattaa panostaa.

On myös huomattava, että sopimuksen muuttaminen jälkikäteen on usein erittäin hankalaa. Mallikustannussopimuksessa on esitetty tiettyjä suosituksia, esimerkiksi tekijänpalkkioprosentista, jotka kannattaa pitää mielessä kustannussopimusneuvotteluissa.

Kustannussopimuksen solmiminen ja sisältö ovat sopimuksenalaisia asioita eli jokainen voi itse päättää, tekeekö hän sopimuksen, kenen kanssa ja millaisin ehdoin hän sen tekee. Kustannussopimukselle ei ole asetettu mitään määrämuotoa, joten suullinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallinenkin. Kustannussopimus voi siis syntyä esimerkiksi kustantajan kanssa käydyn keskustelun ja sähköpostikirjeenvaihdon perusteella. Kirjallisen sopimuksen tekeminen on kuitenkin erittäin suositeltavaa, sillä suullisiin sopimuksiin liittyy helposti ongelmia esimerkiksi sen suhteen, onko sopimusta ylipäätään syntynyt sekä mihin ja millaisin ehdoin osapuolet ovat sitoutuneet.

Sopimus ja siihen mahdollisesti liittyvät yleiset sopimusehdot kannattaa aina lukea huolella ennen sopimuksen allekirjoittamista. Mikäli jokin kohta sopimuksessa tai yleisissä sopimusehdoissa on tekijälle epäselvä, hänen kannattaa kysyä kustantajalta, mitä tämä kohta tarkoittaa. Kustantajan tulisi aina selventää tekijälle sopimusehtojen sisältö ja niiden merkitys käytännössä.

Sopimussuhteet perustuvat osapuolten keskinäiseen luottamukseen siitä, että molemmat tahollaan pyrkivät mahdollisimman tehokkaasti edistämään yhdessä sovittua päämäärää. Sopimuksen osapuolia sitookin ns. lojaliteettivelvoite, jonka perusteella sopimuksen osapuolten on mahdollisuuksiensa mukaan otettava toisen osapuolen edut huomioon ja toimittava siten, ettei vastapuolelle aiheudu vahinkoa tai että se rajoittuu mahdollisimman vähäiseksi.