Tutkimukset

MAARIA LINKO
Tietokirjallisuuden näkyvyys selailukulttuurissa

Suomen tietokirjailijat ry, Helsinki 2016, 233 sivua.

Miten tietokirjallisuus näkyy mediassa? Entä miten tietokirjailijat nousevat esiin sosiaalisen median uutisvirrassa? Elämme enenevässä määrin selailukulttuurissa, jossa mittaamaton määrä informaatiota on tarjolla koko ajan siellä, missä itsekin olemme. Digitalisaation myötä lukemisen tapamme ovat jatkuvassa muutoksessa.

Ei ole ihme, että kirjan asemasta ja tulevaisuudesta puhutaan enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Tiedon määrä verkossa lisääntyy jatkuvasti, myös sellaisen tiedon, jota ennen painettiin kansien väliin. Joillakin tietokirjallisuuden aloilla muutos näkyy voimakkaasti, toisilla aloilla tietokirjat myyvät edelleen hyvin.

Selvityksessään Maaria Linko tarkastelee, miltä osin tietokirjallisuuden näkyvyys on siirtynyt verkkoon, mikä rooli perinteisillä sanoma- ja aikakauslehdillä on tietokirjallisuuden näkyvyyden kannalta, mitä mahdollisuuksia sosiaalinen media tuo tietokirjallisuuden näkyvyydelle, mistä lukijat saavat tietoa uusista tietokirjoista ja minkä tyyppisistä kirjoista puhutaan.

Lue kirjaa verkossa:

Maaria Linko: Tietokirjallisuuden näkyvyys selailukulttuurissa (1.8 MB)

Lataa tiivistelmä (49 kB)

 


ARTO KUUSTERÄ
Tietokirjaviennistä – Raportti suomalaisen tietokirjallisuuden viennin tilasta ja vientimahdollisuuksista saksalaiselle kielialueelle

Tietokirjallisuuden edistämiskeskus, Helsinki 2014, 45 sivua.

Vuonna 2012 Suomessa julkaistiin yhteensä reilut 8 500 uutta tietokirjaksi luokiteltavaa nimekettä. Samana vuonna ilmestyi saksaksi käännettynä yksi suomalainen tietokirja, Markus Varesvuon lintuvalokuvakirja Vögel – Magische Momente (Ulmer), joka sekin oli alun perin julkaistu Britanniassa.

FILIn käännöstietokannan sekä Suomen tietokirjailijoilta saatujen tietojen perusteella tietokirjasaksannoksia julkaistiin aikavälillä 2000–2013 kaikkiaan vain 34 kappaletta – näistä 27 saksalaisten kustantajien kustantamana.

Akateemisella puolella vuosi 2012 tuotti 13 kirjan muodossa ilmestynyttä saksankielistä julkaisua, joista ainoastaan muutaman voidaan ajatella kiinnostavan myös tiedeyhteisön ulkopuolista lukijakuntaa.

Tietokirjallisuutta julkaisevien kustantajien painopiste on ensisijaisesti kotimaisilla markkinoilla. Kaunokirjallisuuden sekä lasten ja nuortenkirjojen parista saadut kokemukset kuitenkin osoittavat, että suomalaisen kirjallisuuden vienti ulkomaille on ainakin periaatteessa mahdollista.

Lue kirjaa verkossa:

Arto Kuusterä: Tietokirjaviennistä  (419 kB)

 


PIRJO HIIDENMAA
Jos vastaus on mooc, mikä on kysymys?

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Helsinki 2013, 33 sivua.

Moocit (massive open on-line courses) ovat verkkovälitteisiä kursseja, joille voi osallistua kuka tahansa taustaan, varallisuuteen tai asuinpaikkaan katsomatta. Vuodesta 2012 alkaen yliopistot ovat alkaneet tarjota avoimia joukkokursseja eli mooceja laajassa mitassa. Samalla moocit ovat synnyttäneet laajan keskustelun yliopisto-opetuksesta.

Pirjo Hiidenmaan selvitys taustoittaa keskustelua avoimista verkkokursseista ja tutkii mooceja ilmiönä, jossa kiteytyvät niin pedagogiset, taloudelliset kuin yhteiskunnallisetkin kysymykset.

Lue kirjaa verkossa:

Pirjo Hiidenmaa Jos vastaus on mooc, mikä on kysymys? (852 kB)

 


VIRPI YLIRAUDANJOKI
Selvitys akateemisten suomenkielisten oppikirjojen nykytilanteesta Suomessa

Tietokirjallisuuden edistämiskeskus, Helsinki 2013, 59 sivua.

Suomalainen hyvinvointi perustuu vahvasti koulutukseen, sivistykseen ja osaamiseen. Oppikirjallisuudella on ollut tässä kehityksessä tärkeä rooli. Internetin ja digitaalistumisen seurauksena maailma on muuttunut. Sähköinen julkaiseminen etenee. Painettujen oppimateriaalien elintila on kaventunut. Open access ja Creative commons -käytäntöjen yleistyminen on ymmärrettävää, mutta nekin syövät osaltaan edellytyksiä kaupalliselta kustantamiselta.

Tänä päivänä Suomessa vain osa oppimateriaaleista voidaan toteuttaa taloudellisesti kannattavasti. Jos tieto- ja oppikirjallisuuden tuottaminen on riippuvainen yksinomaan markkinoiden ehdoista, pienemmille lukijakunnille tarkoitetut tarpeelliset ja tärkeät teokset jäävät ilmestymättä.

Jollain tavalla suomalaisen koulutusjärjestelmän tarvitsemat oppimateriaalit pitää kuitenkin saada julkaistua. On tärkeää, että tieto- ja oppikirjallisuuden kirjoittajien ja kustantajien toimintaedellytyksiä voidaan turvata.

Lue kirjaa verkossa:

Virpi Yliraudanjoki Selvitys suomalaisten akateemisten oppikirjojen tilanteesta.pdf (889 kB)

 


MAARIA LINKO
Asiantuntija vai julkkis? – Tietokirjallisuus ja tietokirjailijat mediassa

Suomen tietokirjailijat ry, Helsinki 2010, 222 sivua.

Tietokirjailijat tarvitsevat teoksilleen julkisuutta, ja medialla on paljon valtaa puheenaiheiden esiin nostamisessa. Kirjassa tarkastellaan, millä tavalla tietokirjailijat ja heidän asiantuntijuutensa näkyvät julkisuudessa. Näkyvätkö he luovina yksilöinä, kepeinä julkkiksina vai ainoastaan aiheensa kasvottomina takuumiehinä ja -naisina? Entä keskittyykö tietokirjallisuuden julkisuus vain harvoihin aihepiireihin tai yksittäisiin teoksiin? Ovatko tietokirja-arvostelut siirtymässä verkkoon? Entä miten tietokirjailijat itse kokevat julkisuuden – tai sen puutteen?

Aihetta tarkastellaan sosiologisen tutkimuksen valossa ja aineistoina käytetään laajaa joukkoa sanomalehti- ja aikakauslehtikirjoituksia, verkkoaineistoja ja tietokirjailijoiden omia kirjoituksia.

Lue kirjaa verkossa:

Maaria Linko: Asiantuntija vai julkkis? (2.2 MB)

 


MIRA KALALAHTI
Asiantuntijakirjailijat

Suomen tietokirjailijat ry, Helsinki 2004. 81 sivua. Loppuunmyyty.

Suomen tietokirjailijat ry:n jäsentutkimus toteutettiin kyselynä talven 2003–2004 aikana. Jäsenkyselyn pohjalta laadittu tutkimusraportti antaa ajantasaisen yleiskuvan tietokirjailijoista. Kirjassa käsitellään monipuolisesti tietokirjailijakunnan rakennetta, tietokirjailijan roolia ja toimenkuvaa sekä tietokirjoittamisen taloudellisia edellytyksiä.

 


MAARIA LINKO
Raadit ja ratkaisut – Tutkimus Tieto-Finlandia-palkinnosta 1989–2000

Suomen Kirjasäätiö ja Suomen tietokirjailijat ry. Helsinki 2001. 76 sivua. Loppuunmyyty.

Tieto-Finlandia-palkinto on ehkä näkyvin ja puhutuin palkinto tietokirjallisuuden alalla. Raadit ja ratkaisut -tutkimuksessa keskitytään siihen prosessiin, jonka tuloksena palkintoteos lopulta julkistetaan. Kirjassa pohditaan myös palkittujen teosten luonnetta, Tieto-Finlandia-palkinnon merkitystä niin tekijöiden kuin suomalaisen kulttuurinkin kannalta ja selvitetään palkinnon tunnettuutta.