Tekijänpalkkio

Tekijän kannalta kustannussopimuksen tärkeimpiä kohtia on pykälä, jossa käsitellään tekijänpalkkioprosentin määräytymistä. Tekijänpalkkio lasketaan kustantajan saamasta arvonlisäverottomasta myyntihinnasta. Kustantajan saamalla arvonlisäverottomalla myyntitulolla tarkoitetaan kustantajan kirjakaupalta tai muulta jakelukanavalta saamaa arvonlisäverotonta (alv. 10 % painetut teokset ja 24 % sähköiset julkaisut) hintaa. Kirjakaupat ja muut jakelukanavat ostavat kustantajalta teokset huomattavasti halvempaan hintaan kuin millä ne myyvät teosta kuluttajille. Kirjakaupan myyntihintojen perusteella ei siten voi tehdä päätelmiä tekijänpalkkion suuruudesta.

Tekijänpalkkiosta ei tule tehdä mitään erillisiä vähennyksiä ennen palkkion suorittamista ja palkkio tulee suorittaa jokaiselta myydyltä teoskappaleelta. Kustannussopimuksessa voidaan sopia, että osa tekijänpalkkiosta maksetaan ennakkoon. Ennakko vähennetään myynnin mukaisesta tekijänpalkkiosta. Vaikka kirjan myynnin mukaan laskettava tekijänpalkkio ei ylittäisi maksetun ennakon määrää, tekijä saa kuitenkin pitää ennakkona saamansa palkkion osuuden (ns. taattu ennakko eli takuuennakko). Kustannussopimuksessa voidaan sopia, että tietyn euromäärän, esimerkiksi 30 euroa, alle jäävät tekijänpalkkiot siirtyvät maksettavaksi seuraavan vuoden tilityksen yhteydessä.

Tekijän mahdollisesti saamia apurahoja ei tule pitää tekijänpalkkiona eikä niitä siten tule myöskään vähentää myynnin mukaan maksettavasta tekijänpalkkiosta tai tekijänpalkkion ennakosta.

 

Painettujen kirjojen tekijänpalkkio

Yhdistyksemme suosituksen mukaan painettujen kirjojen kohtuullisena tekijänpalkkiona voidaan pitää 20–25 %. Tarvepainatuksena tehdyn teoksen kohtuullisena tekijänpalkkiona voidaan pitää samaa kuin tavallisen painetun kirjan.

 

E-kirjojen tekijänpalkkio

E-kirjojen osalta kohtuullisena tekijänpalkkiona voidaan pitää vähintään samaa tekijänpalkkiota kuin painetuista kirjoista, mutta myös korkeampi tekijänpalkkio on perusteltua. E-kirjan tekemisestä kustantajalle aiheutuvat kustannukset saattavat olla pienemmät kuin painetun kirjan, sillä erilaisia paino-, varastointi- tai logistiikkakuluja ei ole. E-kirjoissa myös tekijänpalkkion progressio voi olla huomattava, sillä lisämyynti ei aiheuta kustantajalle lainkaan lisäkuluja, kuten paino- tai toimituskuluja. Tällöin voidaan puhua jopa kymmenien prosenttiyksikköjen korotuksista. Useissa tapauksissa progression rajojen tulisi e-kirjojen osalta olla matalammat kuin painettujen kirjojen osalta.

Muiden sähköisten julkaisujen tekijänpalkkiot

Muiden sähköisten julkaisujen kuin tavallisten e-kirjojen osalta tekijänpalkkion määräytymismallit eivät ole vielä täysin vakiintuneet. Tekijänpalkkio on usein määritelty tietyksi prosenttiosuudeksi palvelun tai sen osan käyttöoikeuksista saatavasta myyntitulosta. Kohtuullisen prosenttiosuuden määrittelyssä kannattaa ottaa huomioon ainakin oman teoksensa merkitys sähköisen palvelun kokonaisuudessa.

 

Sähköisten lukuaikapalveluiden tekijänpalkkiot

Sähköisten lukuaikapalveluiden osalta tekijänpalkkion määräytymismallit eivät ole vielä lainkaan vakiintuneet.

Kustantajat käyttävät tällä hetkellä muun muassa seuraavanlaisia malleja:

  • Kustantaja myy teoksen (rajattoman) käyttöoikeuden lukuaikapalvelun palveluntarjoajalle ja käyttöoikeuden myyntihinnasta tilitetään e-kirjan tekijänpalkkioprosentin mukainen tekijänpalkkio. Tällaisen mallin oikeudenmukaisuus tekijän näkökulmasta riippuu siitä, kuinka korkea myyntihinta on suhteessa teoksen käyttöön lukuaikapalvelussa ja millainen vaikutus lukuaikapalvelun käytöllä on teoksen muuhun myyntiin.
  • Lukuaikapalvelusta saatu tulo jaetaan palvelussa tai jossain sen osassa olevien teosten kokonaismäärällä ja kaikkien teosten tekijöille tilitetään heidän kustannussopimustensa mukainen palkkioprosentti teosluvun mukaisesta tulosta. Tällainen palkkiomalli hyödyttää tekijää tilanteessa, jossa lukuaikapalvelu kokonaisuudessaan tai siltä osin, missä tekijän oma teos on mukana, on suosittu. Tekijän oman teoksen suosio voi tällöin hyödyttää yhteisesti kaikkia palvelussa olevia tekijöitä lisäämällä palvelun käyttöoikeuksien myyntiä ja sitä kautta yhteistä pottia. Toisaalta tekijä voi hyötyä siitä, että jokin toinen teos vetää käyttäjiä palvelun maksaviksi asiakkaiksi, vaikka hänen omaa teostaan luettaisiinkin vähän.
  • Lukuaikapalvelussa olevien teosten tosiasiallisen käytön perusteella, jolloin palkkioon vaikuttavat teoksen avauskerrat tai lukuaika tai näiden yhdistelmä. Mikäli teosten todellista käyttöä saadaan luotettavalla tavalla mitattua, tekijänpalkkion määräytyminen tällä perusteella on lähtökohtaisesti oikeudenmukainen. Malliin liittyy kuitenkin haasteita sen suhteen, miten kustantajat pystyvät mittauksen toteuttamaan ja miten hyvin palkkiolaskelmassa eritellään tekijänpalkkion määräytymiseen vaikuttaneet seikat. On myös mahdotonta sanoa, minkälainen painoarvo yhtäältä avaamiskerroille ja toisaalta lukuajalle tulisi antaa, jotta päästäisiin tekijän kannalta parhaimpaan lopputulokseen.
  • Kustantajan tekemän arvion perusteella tai kustantajan erikseen määrittelemällä tavalla. Tällaiset kirjaukset ovat tekijän kannalta huonoimpia, sillä palkkion määräytymisperusteesta ei ole mitään varmuutta ja kustantajalle jää liikaa harkintavaltaa.

 

Toistaiseksi ei ole mahdollista antaa yksiselitteistä suositusta siitä, millainen malli on tekijän kannalta kohtuullisin ja toimivin. Tekijän kannalta olennaista on, että palkkion suuruuteen vaikuttavat seikat on selkeästi määritelty. Lisäksi on tärkeää, että tilityslaskelmaan on selkeästi eritelty lukuaikapalveluista maksettu palkkio.

 

Äänikirjan tekijänpalkkio

Äänikirjan kohtuullisena tekijänpalkkiona voidaan pitää vähintään 15 %. Äänikirjan tekeminen on monimutkainen ja kallis prosessi, johon osallistuu useita osapuolia. Tekijänpalkkiota maksetaan kirjallisen teoksen tekijän lisäksi ainakin äänikirjan lukijalle. Tästä syystä äänikirjan alhaisempaa tekijänpalkkiosuositusta voidaan pitää perusteltuna.