Tietokirjailijapalkinto

Tietokirjailijapalkinto myönnetään vuosittain usealle tietokirjailijalle tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta. Palkinnot ovat suuruudeltaan 8 000 euroa ja ne rahoitetaan Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.

Tietokirjailijapalkintoja on jaettu vuodesta 2001. Sitä ennen, vuodesta 1985 lähtien, ne jaettiin nimellä Tunnustuspalkinto.

Vuodesta 2001 saakka myönnetyn Tietokirjailijapalkinnon ovat saaneet aiemmin muun muassa Seppo Hentilä, Karo Hämäläinen, Teemu Keskisarja, Anna Kortelainen, Katleena Kortesuo, Lasse J. Laine, Mirkka Lappalainen, Veli-Pekka Lehtola, Pirjo Lyytikäinen, Jake Nyman, Hannu Salmi, Jukka Tarkka ja Helena Telkänranta.


Vuoden 2020 Tietokirjailijapalkinnot saivat Reijo Heikkinen, Kristiina Koivunen, Arto Mustajoki, Sirkka-Liisa Ranta ja Pekka Valtonen

kuva 2

Kuvassa: Pekka Valtonen, Sirkka-Liisa Ranta, Arto Mustajoki, Kristiina Koivunen ja Reijo Heikkinen.

Vuoden 2020 Tietokirjailijapalkinnot saivat Reijo Heikkinen, Kristiina Koivunen, Arto Mustajoki, Sirkka-Liisa Ranta ja Pekka Valtonen

Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämät palkinnot jaettiin Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtuman Esplanadi-lavalla lauantaina 24.10.2020 klo 11.30. Tietokirjailijapalkinnot ovat suuruudeltaan 8 000 euroa, ja ne myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta. Palkinnot jakoivat Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Markku Löytönen ja varapuheenjohtaja Tuula Uusi-Hallila.

Reijo Heikkinen (s. 1950) on Kajaanissa asuva kasvatustieteen professori ja tietokirjailija, joka kirjoittanut lukuisia teoksia historiasta ja lääketieteestä. Kristiina Koivunen (s. 1959) on freelance-toimittaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut kirjoissaan Kurdistaniin. Arto Mustajoki (s. 1948) on venäjän kielen professori emeritus, joka asuu Juupajoella. Sirkka-Liisa Ranta (s. 1953) on Kuhmoisissa asuva kansatieteilijä, joka on kirjoittanut mm. suomalaisesta maalaiskulttuurista. Pekka Valtonen (s. 1957) on Helsingissä asuva historioitsija ja antropologi, joka on kirjoittanut erilaisista historiallisista aiheista, kuten Euroopan ja Latinalaisen Amerikan historiasta.

Vuodesta 2001 saakka myönnetyn Tietokirjailijapalkinnon ovat saaneet aiemmin muun muassa Seppo Hentilä, Karo Hämäläinen, Teemu Keskisarja, Anna Kortelainen, Katleena Kortesuo, Lasse J. Laine, Mirkka Lappalainen, Veli-Pekka Lehtola, Pirjo Lyytikäinen, Jake Nyman, Hannu Salmi, Jukka Tarkka ja Helena Telkänranta.

Suomen tietokirjailijat ry:n palkinnot rahoitetaan Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.

 

Palkintoperustelut

Reijo Heikkinen

Reijo Heikkinen (s. 1950) on Kajaanissa asuva professori ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut yli viisikymmentä tietokirjaa ja valtavan määrän arvosteluja ja muita julkaisuja. Monitaitoisena ihmisenä hän on tehnyt myös radio-ohjelmia ja valokuvannut kotisivulleen kotiseutunsa kauneutta.

Heikkinen on merkittävä Elias Lönnrotin ja kainuulaisen kulttuuriperinteen tuntija, jonka monipuolinen tuotanto tarjoaa lukijalle tietoa ja elämyksiä. Korpitohtorin jalanjäljillä (Pohjoinen 1985) -kirjassa Heikkinen tarkastelee Elias Lönnrotin uraa Kajaanin piirilääkärinä. Teoksessa yhdistyvät komeasti Heikkisen kiinnostuksen kohteet historia, lääketiede ja elämäkerrat. Kirjassaan Kulttuurin vainioilta ja korpisoilta (Lönnrot-instituutti 1998) Heikkinen kertoo mehevästi Kajaanin ja Kainuun värikkäästä historiasta. Reijo Heikkisen moninaisten oppaiden avulla voi tutustua Kainuun historiallisiin kohteisiin ja merkkihenkilöihin, esimerkiksi Eino Leinon lapsuusmaisemiin. Heikkinen on tehnyt myös mittavan työn kirjoittaessaan teoksia kainuulaisten yritysten ja järjestöjen historiasta. Lääkärinä Kainuussa. Kainuun lääkäritoimen vaiheita vuosisatojen saatossa. Kainuun Lääkäriyhdistyksen 50-vuotisjuhlajulkaisu (Kainuun lääkäriyhdistys 1995) tarkastelee kainuulaisen lääkäritoimen historiaa 1600-luvulta nykypäiviin saakka.

Heikkinen kutsuu itseään historian ja luonnon koluajaksi. Aiheet kirjoihinsa hän onkin ammentanut pääosin luonnosta ja historiasta, erityisesti rakastamansa Kainuun uumenista. Myös kasvatustieteen ja lääketieteen historiaan Heikkinen on paneutunut useissa kirjoissaan. Heikkisen tietämys onkin erittäin laaja, sillä hän on koulutukseltaan sekä historioitsija, valtiotieteilijä että kasvatustieteilijä.

 

Kristiina Koivunen

Kristiina Koivunen (s. 1959) on valtiotieteen tohtori, freelance-toimittaja ja tietokirjailija. Hänen asiantuntemuksensa liittyy maailmanpolitiikan polttopisteessä olevaan mutta Suomessa varsin vähän tunnettuun alueeseen, Kurdistaniin. Koivunen tuntee aluetta syvällisesti jo yli 20 vuoden ajalta. Vuosina 2009–2012 hän työskenteli yliopisto-opettajana Kurdistanin autonomisella alueella Pohjois-Irakissa.

Koivunen on opiskellut niin tiedotusoppia, uskontotiedettä kuin sosiaalipolitiikkaa. Hänen väitöskirjansa vuodelta 2002 Helsingin yliopistoon käsitteli Pohjois-Kurdistanin näkymätöntä sotaa. Uusin kirja Kirkuk, Baba Gurgurin kaupunki (2019) liittyy sekin alueen sotiin ja valtataisteluihin. Koivunen on kirjoittanut lukuisia Kurdistaniin liittyvää kirjoja, jotka samalla sivuavat alueen valtioita kuten Turkkia, Syyriaa, Irakia ja Irania. Hän on myös paneutunut Suomesta värvättäviin jihadisteihin (Suomen nuoret jihadistit – ja miten radikalisoituminen torjutaan. Into 2016). Hän on kuvannut myös raskaita omakohtaisia kokemuksia työstään alueella sosiaalityöntekijänä (Taiteilijatreffit sota-alueella – Vahvaksi sijaistraumatisoitumisen jälkeen. Like 2009).

Koivunen tuntee syvällisesti alueen ja sen asukkaat. Hän pystyy tuomaan uutisten usein irralliset tapahtumaketjut näkyviksi suomalaiselle lukijalle. Koivusen monipuolinen tietokirjallinen tuotanto on merkittävällä tavalla lisännyt suomalaisten saatavilla olevaa tietoa Kurdistanista ja laajemmin koko siihen liittyvästä maailmanpolitiikan keskiössä olevasta alueesta.

 

Arto Mustajoki

Professori emeritus Arto Mustajoki (s. 1948) työskenteli venäjän kielen professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1982–2016. Arto Mustajoki ei ole tyytynyt pelkkään akateemiseen vaikuttamiseen. Hän on tuottanut mm. televisio-ohjelmia ja kielioppeja, sanastoja ja oppimateriaaleja, joille on ollut suurta kysyntää. Mustajoki viehättyi mm. tietokonelingvistiikasta jo 1980-luvulla, ja teki ennakkoluulottomasti oppimateriaaleja ”cd-rompuille” kauan ennen digiajan voitonmarssia. Mustajoki on myös suosittu yhteiskunnallinen keskustelija. Vaikeiden aiheiden kaihtamattomuus ja halu vaikuttaa luonnehtivat myös hänen tietokirjatuotantoaan.

Kevyt kosketus venäjän kieleen (Gaudeamus 2012) perustuu Mustajoen ja hänen kollegoittensa omiin havaintoihin. Hän sai tästä teoksesta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2013. Myrsky vodkalasissa: kirjoituksia Suomesta, Venäjästä ja elämästä (Gaudeamus 2016) on tilinpäätös, ja osoitus, ettei ihan jokaista myrskyä kannata pelätä suhteettomasti.  Viimeisin teos Väärinymmärryksiä – Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin (Gaudeamus 2020) on sukellus uuteen vaiheeseen ja entistäkin universaalimpaan aiheeseen. Sen voi nähdä jatkumona 2007 ilmestyneelle Tutkijan arkipäivän etiikka -teokselle (Henriikka Clarkeburnin kanssa, Vastapaino 2007.

Arto Mustajoki on raskaan sarjan tiedepoliittinen vaikuttaja, keskustelija sekä hauska tieteen yleistajuistaja. Hän on raivannut puoli vuosisataa tietä suomalaiselle Venäjän-tuntemukselle ja herättänyt vastakaikua akateemisena moniottelijana, jonka tietokirjallinen tuotanto on korkeatasoista ja ihmisläheistä.

 

Sirkka-Liisa Ranta

FT Sirkka-Liisa Ranta (s. 1953) on kansatieteilijä, jonka erikoisalaa on suomalainen maalaiskulttuuri 1800-luvulta aina viime vuosisadan loppupuolelle asti. Aiheita ovat tarjonneet niin Kuhmoisten seudun historia kuin kansanomainen elämänmuoto laajemminkin.

Ranta perustaa teoksensa vankkaan tutkimustietoon. Huomattavaa tunnustusta hän sai kirjastaan Hellettä, heinäpoutaa (SKS 2006), joka tekee tutuksi heinänteon kulttuurihistoriaa, erityisesti työtapoja, työvälineitä ja niihin liittyviä muutoksia. Vuonna 2012 ilmestynyt Naisten työt (Karisto) esittelee maaseudun naisille kuuluneita askareita ja niiden muuttumista sadan vuoden aikana. Teos Ylimuistoinen tuohi (Maahenki 2016) taas valaisee tuohen hämmästyttävän monipuolista käyttöä. Uusimmassa teoksessaan Suomalainen teekirja (Tammi 2020) Ranta laajentaa aihepiiriään ja osoittaa, kuinka teen juonti yleistyi ensin herrasväen pöydissä ja levisi sitten koko kansan tavaksi.

Sirkka-Liisa Rannan tuotantoa yhdistää elämänmakuinen ja ihmistä kunnioittava ote. Hänen arvostava asenteensa maaseudun maisemaa, rakennuksia ja käsityökulttuuria kohtaan herättää lukijassa nostalgiaa, menneen ikävöintiä. Kirjoittaja ottaa huomioon lukijoiden erilaiset lähtökohdat taustoittamalla ja selittämällä ilmiöitä, jotka nykyaikana ovat käyneet monille jo vieraiksi. Teosten runsas mutta harkittu kuvitus tukee ja elävöittää tekstiä. Sirkka-Liisa Rannan kirjoissa jopa kuvatekstit ovat poikkeuksellisen viimeisteltyjä.

 

Pekka Valtonen

Pekka Valtonen (s. 1957) on filosofian tohtori, historioitsija ja antropologi. Hän on Latinalaisen Amerikan tutkimuksen ja historian dosentti Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Valtonen on toiminut lisäksi lehtorina Helsingin yliopistossa ja myös professorina Tampereella ja Jyväskylässä. Valtosella on myös kokemusta kehitysmaahankkeiden konsulttina ja evaluoijana. 2010-luvun alusta hän on keskittynyt ennen kaikkea tietokirjoittamiseen.

Valtosen laadukas tuotanto on temaattisesti harvinaisen laaja. Hänen on tehnyt kirjoja alkuperäisväestön ja maatyöläisten suhteista, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan historiasta sekä suomalaisesta 1900-luvun aatehistoriasta. Esimerkkeinä voi mainita teokset Latinalaisen Amerikan historia (Gaudeamus 2001), Karibian historia (Gaudeamus 2017), Puolen maailman valtias – Kaarle V:n 1500-luku ja Euroopan mahdin synty (Gaudeamus 2015), Kosmopoliitteja ja kansallismielisiä — Aatteiden kamppailu sotienvälisessä Suomessa (Gaudeamus 2018), Hullun keisarin hovissa. Alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja taiteilijoita Rudolf II:n Prahassa (Gaudeamus 2020).

Valtonen on avannut kirjoillaan suomalaisille lukijoille perusteellisia näkemyksiä historiaan, erityisesti meillä vä-hän tunnettuihin aiheisiin ja alueisiin. Hän on taitava kirjoittaja ja monipuolisesti sivistynyt historioitsija ja yhteiskuntatieteilijä tietokirjailija, jota on vaikea voittaa tietovisailuissa.

Katso aiemmat Tietokirjailijapalkitut.