Faktahommissa

Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä

24.11.2020

Kai Myrberg

Ensimmäinen vuoteni apurahalautakunnassa on selvitetty kunnialla. Noin 1 500 hakemusta on kahlattu läpi aina kevään puolivuotisista hakemuksista syksyn luovan kirjallisen työn hakemuksiin asti. Aikaa hakemusten lukuun meni kyllä melkoisesti, ensikertalaisena varmaan kokeneita enemmän. On ollut miellyttävää havaita suuri kiinnostus apurahoihimme. Hienoja hankkeita on voitu rahoittaa ja auttaa toteuttamaan monta laadukasta kirjaa.

Näin korona-aikana apurahalautakunta ei ole kokoontunut kasvokkaisiin tapaamisiin, vaan olemme työskennelleet etäyhteyksin. Kaikki on sujunut yllättävänkin hyvin, kun lautakunnan jäsenet ovat perehtyneet huolellisesti materiaaleihin etukäteen. Silti jään kaipaamaan oikeita kokouksia. Ryhmässämme on edustajia eri Suomen kolkista, ja asiantuntemusta on laajasti eri tietokirjallisuuden aloilta. Tämä auttaa ratkaisujen tekemisessä: aina joku tietää hakemuksen aiheesta. Puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan taustoittava työ sujuvoittaa suuresti hakemusten läpikäyntiä.

Hakemuksia lukiessa saa ikään kuin kurkata huomisen tietokirjallisuuteen etukäteen. Aiheiden kirjo on suuri, eikä monia näkökulmia olisi saattanut itse edes kuvitella keksivänsä. Korona-kriisi on luonnollisesti esillä, muttei mitenkään korostetusti. Laajemmin ajateltuna on hienoa nähdä mahdollisuutemme vaikuttaa oppikirjojen tekoon sekä antaa panos lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Näin olemme tukemassa myös nuorten lukuintoa.

Hakemusten lukijana toivoisin hakijoilta selkeää esittelyä siitä, mitä uutta valmisteilla oleva teos lukijoilleen tarjoaa. Myös sisällön kuvaus ja kirjan rakenne olisi hyvä tuoda täsmällisesti esille. Tarvitsemme tiedon käsikirjoituksen arvioidusta valmistumisajasta, mutta kirjoitustyön yksityiskohtaiseen aikataulutukseen rajoitettua merkkimäärää ei kannata käyttää.

Kai Myrberg on Suomen tietokirjailijoiden apurahalautakunnan ja hallituksen jäsen. Syksyn apurahansaajat julkistetaan 11.12. täällä.

Tietokirja herättää tiedonjanon

10.11.2020

Nasima Razmyar

Olen saanut suuren kunnian valita tänä vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan. On rehellisesti sanottava, että lukemiselle jää nykyisin aivan liian vähän aikaa. Apulaispormestarin työpäivät ovat pitkiä, ja kahden pienen lapsen vanhemmalla riittää kiirettä kotonakin. Otin tehtävän kuitenkin suurella innolla vastaan. Marraskuussa saan uppoutua kirjallisuuteen syvemmin kuin pitkään aikaan.

Hyvä tietokirja sivistää ja saa tarttumaan sellaisiinkin aiheisiin, joista ei edes ennalta tiennyt olevansa kiinnostunut. Tietokirja avaa uusia näkökulmia maailmaan. Kun kirja tempaisee mukaansa, ei ole eroa lukeeko kauno- vai tietokirjallisuutta. Hyvää kirjaa ei malta laskea käsistään. Se herättää ajatuksia vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.

Tätä kirjoittaessa olen vielä luku-urakkani alussa. Sen tiedän jo, että valinta tulee olemaan vaikea. Raadin valitsemat ehdokkaat käsittelevät laaja-alaisesti historiaa, luontoa, designia ja ajan ilmiöitä.

Keväästä asti seurasin suurella mielenkiinnolla, millaista tietokirjallisuutta Suomessa julkaistaan, ja veikkailin mielessäni, mitä raati minulle valitsee luettavaksi. Taso on kova, ja jokainen ehdokas olisi varmasti palkinnon arvoinen. Minun tehtäväkseni jää valita erinomaisista paras.

Nasima Razmyar on Helsingin apulaispormestari. Hän valitsee tänä vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajan 25.11. kello 19 suorassa televisiolähetyksessä Yle TV1:ssä. Tutustu ehdokkaisiin Kirjasäätiön sivuilla.

Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun

27.10.2020

Meri-Tuuli Auer

Nyt on syytä sivistää ja viihdyttää itseään lukemalla, sillä tietokirjallisuus on moniäänisempää ja saavutettavampaa kuin koskaan. Koostin tietoteosten kirjosta yhdessä opiskelijakollegani Ida Lowndesin kanssa Tietokirjoja kouluun! -kirjakatalogin. Se jatkaa Suomen tietokirjailijat ry:n tietokirjavinkkausvihkosten sarjaa vuosilta 2016 ja 2018. Vaikka vinkkien kohderyhmää ovat yläkouluikäiset nuoret ja toisen asteen opiskelijat, sopivat suositukset yleistajuisista kirjoista varttuneemmillekin lukijoille.

Osa katalogin 17 aihepiiristä ovat opiskelijoille tuttuja suoraan koulumaailmasta. Tavoitteena on kuitenkin tarjota oppiaineitten rajat ylittävää tuoretta ja kiinnostavaa luettavaa, joka haastaa pohtimaan ja herättää ajatuksia. Nyt julkaistavassa katalogissa on tietokirjavinkkauksiin sisällytetty ensimmäistä kertaa myös selkokielinen tietokirjallisuus ja esseekokoelmat.

Katalogin sivuilta voi bongata nykytietokirjallisuuden trendejä. Ilmastonmuutos ja digiloikka jatkavat ajankohtaisaiheina 2020-luvulla. Etenkin tieto- ja informaatioteknologiataitojen sekä medialukutaidon merkitys korostuu jatkuvasti. Kädentaidot eivät suinkaan ole tulleet syrjäytetyiksi digitaalisten sovellusten rinnalta, vaan ne ovat ajanmukaistuneet: oppaat tarjoavat itseilmaisun kanavia niin vaatteiden entisöinnistä, villasukkien neulomisesta kuin graffitien maalaamisesta ja räppäämisestä.

Suomessa suositut historiakirjat ja elämäkerrat ovat uudessa katalogissa hyvin edustettuina. Kotimaista historiaa kerrotaan uudelleen esimerkiksi saamelaisnäkökulmasta ja tutkimalla kirjallisuutemme naiskuvaa kautta historian. Myös toisen asteen opiskelijoiden itsensä ääni tulee kuuluviin esimerkiksi Kallion lukiolaisten kirjoittamassa ja kuvittamassa sankaritarinakokoelmassa.

Me tekijät toivomme, että tietokirjavinkit innostavat lukijansa löytämään uutta, käymään keskusteluja ja miksei hullaantumaankin. Suomessa julkaistaan valtavasti laadukasta kotimaista ja käännettyä tietokirjallisuutta, johon vinkkilistamme voi toimia vain johdantona!

Meri-Tuuli Auer opiskelee kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hänen suosikkitietokirjansa on Arto Kivimäen ja Pekka Tuomiston teos Rooman keisarit. Kuva: Markus Varis

Tietokirjoja kouluun! -katalogia voi lukea tässä. Lisätiedot latalogista täällä.

Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta

13.10.2020

Ronja Salmi

Keksin viime vuoden lopulla Kirjamessuille teeman. Tulevaisuus. Mikä olisikaan parempi puheenaihe juhlavuotta viettävälle kirjatapahtumalle?

En osannut arvata, minkälaisen tulevaisuuden edessä itse olimme.

Keväällä pääsinkin pohtimaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, skenaarioita ja varautumissuunnitelmia. Voidaanko tapahtuma järjestää, ja jos voidaan, miten se tehdään? Mitä jos mennään nettiin, ja vain ja ainoastaan nettiin?

Niinhän siinä kävi. Kun tieto fyysisen tapahtuman siirtymisestä vahvistui, kirosin julmasti ääneen viisi minuuttia. Sen jälkeen en miettinyt sitä työmäärää, joka päätöksen mukana valui viemäriin.

Verkkoon oli mentävä. Mutta miten? Taas tehtiin vaihtoehtoja, malleja ja konsepteja. Kaikki etänä, osalla lapsetkin mukana työpäivissä. Jossain vaiheessa pyysin Teams-kokousta vain, että saisin itselleni selvyyden, mikä versio kenenkin työpöydällä kulki.

Selkeys saapui kun päätöksiä tehtiin. Konsepti lukittiin: kolme lavaa, neljä messupäivää. Myynti lähti käyntiin turbovaihteella, ja pian sainkin viestejä, että nämä ja nämä kaikki yritykset ovat mukana. Oli liikuttavaa huomata, miten kova tsemppihenki oli. Kirjailijat, kustantajat ja kirjakauppiaat laittoivat emojeita tulemaan ja sanoivat, että yhdessä opitaan tämä tekemään. Näin tapahtui.

Syyskuussa iski ymmärrys isommasta kuvasta. Tässähän opitaan koko ajan tulevaisuutta varten! Jotain tälläistä tehdään jatkossakin, vaikka fyysiset tapahtumat taas sallittaisiin. Verkon kautta saimme uskomattoman kansainvälisen tähtikaartin osaksi ohjelmaa sekä jaettua yhdessä Suomen tietokirjailijoiden ja Äidinkielen opettajain liiton kanssa yli 3 000 koululuokalle liput Kirjamessuille. Kansanvälisyys ja valtakunnallisuus ovat netin tuomia mahdollisuuksia tapahtumalle.

Epävarmoina hetkinä tulevaisuus pelottaa, koska se on hallitsematon ja tuntematon. Onneksi tulevaisuuteen voi myös vaikuttaa. Vaihtoehtojen keskeltä nousee idea, jota lähdetään yhdessä toteuttamaan. Lopulta tulevaisuus on jotain, jonka olemme yhdessä tehneet.  

Ronja Salmi on toimittaja ja Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja. Hänen kirjahyllyssään on yhtä paljon luettuja kuin lukemattomiakin kirjoja. Hyvä kirjahylly on Salmen mielestä täynnä mahdollisuuksia.

Kuva: Pietari Purovaara

Tietokirjavientiä korona-aikaan

29.09.2020

Eleonoora Kirk

Kun Suomen kaltaiselta pieneltä kielialueelta aletaan tarjota kirjan käännösoikeuksia ulkomaille, on ensin tunnistettava ulkomaanvientiin sopiva kirja. Agentin tai teoksen ulkomaanoikeuksia edustavan kustantajan täytyy markkinoida kirjan oikeuksia potentiaalisille ulkomaisille kustantajille korkeatasoisilla markkinointimateriaaleilla kuten katalogitekstillä. Lisäksi on valmistettava kirjasta synopsis ja englanninkielinen näytekäännös ja muuta materiaalia, jossa kirjan ansoita tuodaan esille. Joissakin tapauksissa tarvitaan täydellinen englanninkielinen käännös. Se lisää merkittävästi mahdollisuuksia saada käännösoikeudet myytyä ulkomaisille kustantajille, etenkin Suomen kulttuurista kiinnostuneille Aasian markkinoille.

Agentin tulee oivaltaa, mistä aiheista ulkomaiset lukijat ovat kiinnostuneita, ennen kuin myyntityötä voi tehokkaasti tehdä. Agenttien tärkein myyntitehtävä on edustamiensa kirjojen esitteleminen ulkomaisten kustantajien verkostoille Lontoon ja Frankfurtin kansainvälisillä kirjamessuilla joka kevät ja syksy. Pienemmilläkin kirjamessuilla mm. Göteborgissa, Milanossa, Pariisissa ja Torinossa myydään nykyään myös tehokkaasti kustannusoikeuksia.

Tänä vuonna on ensimmäinen kerta kuluvan vuosikymmenen aikana, kun nämä kirja-alalle tärkeät myyntitapahtumat on peruttu. Peruuntuminen aiheuttaa tänä vuonna paljon vakavammin häiriöitä kuin Eyjafjallajökull-tulivuoren tuhkapilvi ennen Lontoon kirjamessuja vuonna 2010. Miten agentin työ on muuttunut, ja miten agentit ovat sopeutuneet tilanteeseen?

Tavallisina aikoina olisimme juuri nyt valmistautumassa useita päiviä kestävien Göteborgin ja Frankfurtin kirjamessujen 30 minuutin peräkkäisiin tapaamisiin, joissa esittelisimme käännösoikeuksien ostajille teoksia. Korkealaatuiset videoneuvottelusovellukset ovat varmasti pelastaneet kirja-alan tänä vuonna. Siirtyminen henkilökohtaisista tapaamisista digitaalisiin tapaamisiin on toiminut varsin hyvin, mutta ei ehkä kuitenkaan vielä sataprosenttisesti. Vaikka suurin osa kirjojen esittelymateriaaleista jaetaan yleensä sähköpostitse, olisi jotkut kirjat kuten kuvitetut tietokirjat, esiteltävä mieluiten fyysisesti.

Pandemian aikana onkin kiinnitettävä erityistä huomiota esittelymateriaalien laatuun ja laajuuteen sekä agentin huolellisesti suunniteltuun saatekirjeeseen – riippuen siitä mille maantieteelliselle alueelle tai mille kustantajalle kirjan tarjoaminen kohdistetaan. Yksi tilanteen tuoma etu on, että tällä hetkellä tarpeettomiksi käyneet matkustusbudjetit hyödynnetään nyt valituille kirjoille laajennettujen – jopa kokonaisten – näytekäännösteen tilaamiseen, mikä ei ehkä ole ollut aikaisemmin mahdollista.

Toisin kuin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa suomalaiset agentit eivät ole mukana kehittelemässä kirjaideaa tekijän kanssa, ennen kuin kustannussopimus solmitaan suomalaisen kustantajan kanssa. Agentit voivat kuitenkin vaikuttaa kustantamoiden linjauksiin antamalla palautetta ja näkemyksiä kirjamessuilta suomalaisten kustantajien toimituksille ja tekijöille. Uskon, että tulevina vuosina näemme suomalaisilta tietokirjailijoilta uusia lähestymistapoja eri aiheisiin ja uusia ideoita, sillä suomalaisten tietokirjailijoiden kenttä on korkeatasoinen ja moniääninen. On varmaa, että uusia ideoita ja tuoreita näkökulmia esittelevien, suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittamien korkeatasoisten tietokirjojen kysyntä elää pitkään tämänhetkisen pandemian yli.

Eleonoora Kirk on kirjallisuusagentti ja Bonnier Rights Suomen -toimintojen vetäjä.

Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä

15.09.2020

Ville Eloranta

Kiitos mutta ei kiitos. Tämä viesti tuli vuonna 2016 tutuksi, kun tarjosin kirjaa kustantamoihin. Neljä vuotta myöhemmin tuntuikin oudolta lähettää itse samaa viestiä toiseen suuntaan.

Myös aiemmalle teokselle löytyi lopulta hyvä kustantaja, mutta nyt kirjatalot tuntuivat lähes taistelevan hankkeestamme. Edessä olikin joka kirjailijan unelma: kilpailutus.

Pidän suurimpana syynä tämänkertaiseen menestykseen äärimmilleen hiottua esittelypakettia, jossa oli sähköpostin lisäksi kirjan ja kirjoittajien esittely, synopsis sekä näytelukuja. Ohessa on viisi ajatusta, jotka auttoivat hionnassa.

1) Älä pelkää olla populaari. Nosta esittelytekstin kärkeen iskeviä havaintoja, jotka saattavat olla sinulle selvää pässinlihaa mutta maallikolle uusia ja kutkuttavia. Vältä jargonia ja kuivuutta, mutta muista osuvat esimerkit. Saat olla myös hauska tai raflaava. Unohda turha vaatimattomuus ja listaa kirjoittajaesittelyssä tiiviisti kaikki olennaiset meriittisi.

2) Hio synopsis niin pitkälle kuin voit. Mitä valmiimmalta rakennesuunnitelma näyttää, sitä vakuuttavampi se on. Jos pystyt jopa esittelemään, minkä nimisiä lukuja olet suunnitellut kirjan osioihin, vielä parempi. Älä suotta ahdistu siitä, että synopsis voi vielä muuttua paljonkin – kustantajat tietävät, että niin käy lähes aina.

3) Pane parastasi näyteluvuissa. Valmiita lukuja ei tarvitse olla toistaiseksi kuin pari. Jos niitä on enemmän, kuori kerma päältä eli valitse kaksi tai kolme houkuttelevinta.

4) Ole liikkeellä oikeaan aikaan. Kustannusmaailman aikataulut eivät noudata tavallisten kuolevaisten logiikkaa. Voi olla viisasta toimia jo huhti–toukokuussa, vaikka tähtäisit vasta ensi vuoden syysmarkkinoille.

5) Kiinnitä huomiota myös sähköpostiviestiin. Älä massapostita samaa viestiä vaan lähesty kustantamoja yksittäin. Kevytkin personointi voi vaikuttaa mielikuviin myönteisesti; tähän ei luultavasti tarvita sen kummempaa vaivannäköä kuin vaikkapa ”arvostan kustantamoanne, koska...” tai ”N. N. rohkaisi olemaan yhteydessä sinuun”.

Ville Elorannan kuva: Samuli Pulkkinen

Ville Eloranta on tietokirjailija ja Helsingin Sanomien kielenhuollosta vastaava toimittaja. Häneltä ja Lotta Jalavalta ilmestyy ensi vuonna tietokirja, joka kertoo suomen kielen historiasta ja etymologioista.

Vinkkejä syksyn apurahahakuun

1.09.2020

Sanna Haanpää

Syksyn apurahahakumme on nyt käynnistynyt. Apurahoja jaetaan luovaan tietokirjalliseen työskentelyyn oppi- ja tietokirjailijoille. Toivomme paljon hyviä hakemuksia, ja tässä muutama tärkeä vinkki apurahahakuun.

Voit hakea apurahaa nyt syyskuussa, jos

1) Sinulla on aiempaa tietokirjallista tuotantoa.

Syksyn apurahaa ei ole tarkoitettu esikoistietokirjaan. Voit olla kirjoittanut tietokirjan yksin tai osana ryhmää. Esimerkiksi väitöskirja lasketaan haussa osaksi aiempaa tietoteostuotantoa.

2) Olet selvittänyt yhdistykseltä aiemmin saamasi luovaan kirjoitustyöhön tarkoitetun apurahan.

Uuden työskentelyapurahan saamisen edellytyksenä on hyväksytty apurahaselvitys aiemmasta apurahasta. Lisätietoja apurahaselvityksestä ja selvityslomake löytyvät täältä.

3) Kirjoitustyösi, johon haet apurahaa, jatkuu vielä vuodenvaihteen jälkeen.

Apurahaa ei myönnetä valmiille työlle eli työlle, joka on jo valmistunut tai on valmistumassa apurahan maksamisen aikoihin. Syksyn apurahat maksetaan joulukuun viikolla 53.

Jos nämä edellytykset ovat kunnossa, kannattaa satsata vielä hyvään työsuunnitelmaan. Se on ratkaisevassa osassa hakemuksia arvioitaessa.

Työsuunnitelma on vapaamuotoinen sisällönkuvaus siitä, mitä olet kirjoittamassa ja miksi kirjoitat tämän teoksen. Työsuunnitelma voi sisältää alustavan sisällysluettelon, mutta hyvä työsuunnitelma sisältää muutakin. Kerro työsuunnitelmassasi, milloin ja millä tavalla teos on tarkoitus julkaista.

Jos teoksellesi on jo kustantaja, se kannattaa mainita. Myönteisen päätöksen edellytyksenä ei kuitenkaan ole se, että teoksellasi olisi jo kustantaja. Mikäli kirjoitat työryhmän jäsenenä, hakemuksessa on syytä avata, minkälainen on ryhmän työnjako. Hyvä työsuunnitelma on toteuttamiskelpoinen, selkeästi jäsennelty ja hyvin perusteltu.

Menestystä apurahahakuun!
 

Sanna Haanpää on Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja ja apurahatoimikunnan sihteeri. Yhdistyksen syksyn apurahat ovat haettavana 30.9. klo 16.00 asti. Lisätiedot ja hakulomake.

Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?

18.08.2020

Satu Lundelin

Avoimet oppimateriaalit ja avoin julkaiseminen – nämä sanaparit ovat viime aikoina esiintyneet tiuhaan eri yhteyksissä. Tämän vuoden keväällä on annettu luonnos hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta, joka pitäisi sisällään myös oppimateriaalien maksuttomuuden. Yhtenä keinona oppimateriaalikustannusten vähentämiseksi esityksessä mainitaan kaikkien julkisin varoin tuotettujen oppimateriaalien ja sisältöjen julkaiseminen Avointen oppimateriaalien kirjastossa. Avointen oppimateriaalin kirjasto aoe.fi on maaliskuussa avattu palvelu, joka kokoaa avoimia oppimateriaaleja yhteen.

Kaiken avoimuuden keskellä on hyvä muistaa, että jokaisella tekijällä on tekijänoikeuden myötä valta päättää, luovuttaako laatimansa oppimateriaalin avoimeen käyttöön vai ei. Pääsääntöisesti opettajien työtehtäviin ei kuulu oppimateriaalien valmistaminen toisten käyttöön. Opettajan, joka luovuttaa tekemiään oppimateriaaleja avoimeen käyttöön, kuuluisi siten saada luovutuksesta korvaus. Oppimateriaalien maksuttomuus ei tarkoita sitä, että niiden valmistaminen olisi ilmasta tai että tekijöille ei tulisi maksaa korvausta.

Sekä oppivelvollisuuslakia koskevassa luonnoksessa että Avointen oppimateriaalien kirjaston suosituksissa viitataan Creative Commons -lisensseihin. Suositus on, että materiaalit julkaistaisiin Avointen oppimateriaalien kirjastossa CC-BY-lisenssillä, joka sallii aineiston muokkaamisen, kunhan alkuperäinen tekijä nimetään. Näin avoimesti julkaistu oppimateriaali on päivitettävissä, ja siitä voidaan myös tehdä johdannaismateriaaleja.

Oppimateriaalien tekijän näkökulmasta ei ole aina pelkästään hyvä asia, että oppimateriaalit ovat vapaasti muokattavissa. On olemassa myös CC-lisenssejä, jotka eivät salli aineiston muokkaamista. Tällaisella CC-lisenssillä julkaistun oppimateriaalin tekijällä säilyy itsellään oikeus päättää muun muassa päivitettyjen versioiden tekemisestä, ja se voi useassa tapauksessa olla tekijän moraalisten oikeuksien kannalta parempi vaihtoehto. Oppimateriaalin voi saattaa muiden käyttöön myös muuten kuin käyttämällä CC-lisenssejä. Tämäkin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä.

Laatimiaan materiaaleja ei kannata luovuttaa avoimeen käyttöön, ennen kuin oikeasti tietää, mitä ja millä ehdoin on luomaansa sisältöä luovuttamassa. Valitettavasti täysin ennenkuulumattomia eivät ole sellaisetkaan tapaukset, joissa avoimeen käyttöön luovuttaminen on tapahtunut sellaisin CC-lisenssein, jotka mahdollistavat myös materiaalin kaupallisen käytön, eikä tekijä ole tätä itse ymmärtänyt. Esimerkiksi Avointen oppimateriaalien suosittelema CC-BY-lisenssi sallii teoksen käyttämisen, jakamisen ja muokkaamisen vapaasti myös kaupallisessa tarkoituksessa, kunhan alkuperäisen tekijän nimi mainitaan.

Satu Lundelin on Suomen tietokirjailijat ry:n lakimies.

Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan

4.08.2020

Kaisa Laaksonen

Tietokirja johdattaa lukemisen äärelle sellaisiakin lapsia ja nuoria, jotka eivät innostu kaunokirjallisuudesta. Onneksi Suomessa julkaistaan yhä enemmän kotimaisia tietokirjoja, joiden aiheet ja käsittelytavat ovat monipuolisia. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa lukijoiden ikä voi olla nollasta kahdeksaantoista. Tietoa voi tarjota ihan pienellekin lapselle, kun se paketoidaan sopivaan muotoon.

Lastenkirjainstituutti kokoaa vuosittain edellisenä vuonna ilmestyneet lasten- ja nuortenkirjat Kirjakori-näyttelyyn. Kirjakori-tilastoissa seurataan julkaisumäärien kehitystä. Vuonna 2019 Kirjakorissa oli kaikkiaan 1 255 lasten- ja nuortenkirjaa yhteensä 129 eri kustantajalta. Julkaisumäärä pysyi suunnilleen aiempien vuosien tasolla. Suurin muutos tapahtui tietokirjojen määrässä. Niitä on mukana kaikkiaan 293 kappaletta eli eniten Kirjakorin vuoteen 2001 ulottuvan historian aikana.

Huomiota voi kiinnittää myös kotimaisten tietokirjojen osuuteen. Vuoden 2019 Kirjakorissa oli 142 kotimaista tietokirjaa, kun vielä 2010–2016 niitä ilmestyi vuosittain alle sata. Kehitys on ilahduttavaa paitsi lisääntyneen kirjamäärän, myös kotimaisten tietokirjojen laadun ja monipuolisten aiheiden osalta.

Lapsille ja nuorille tarjotaan tietoa niin tunteista ja niiden hallinnasta, kotimaan matkakohteista, linnuista, kaloista, poliiseista ja palomiehistä – karkkeja unohtamatta!

Vaikka eksoottiset eläimet ja kaukaiset maat kiinnostavat lapsia, on hyvä huomata, että ihan lähelläkin on monia kiinnostavia asioita. Suomalaista luontoa on kiva tutkia kotimaisen luontokirjan kanssa. Kotimaiset sankarit ja esikuvat ovat nuorille tärkeitä. Vuoden 2019 kirjoissa olivat esillä mm. Teemu Pukki, kultaleijonat, Ellen Thesleff ja Minna Canth.

Hyvä lasten tietokirja on kiinnostaa luettavaa aikuisellekin. Etenkin jos aihe ei ole itselle kovin tuttu, on mahdollisuus oppia jotain uutta!

Kaisa Laaksonen on Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja. Vuoden 2019 Kirjakori-tilastoihin voi tutustua täällä.

Kuva: Jenni Niemelä-Nyrhinen

Tietokirja äänikirjana

21.07.2020

Sari Forsström

”Ne äänikirjathan on varmasti mukavia ja hyviä sellaiselle, joka tykkää dekkareista ja sen tyyppisestä, mutta eihän tietokirjoja kuunnella varmaan juuri lainkaan, kun ei niissä ole sillai juonta.”

Olen opiskellut historiaa ja toiminut kustantamovuosinani paljon juuri tietokirjojen parissa, joten nyt kun olen töissä äänikirjapalvelussa, niin varsin usein keskustelu tietokirjavuosien tuttavan kanssa alkaa suunnilleen noin. Totta onkin, että äänikirjoista puhuttaessa usein korostuu se, että vetäväjuoniset teokset toimivat ääniformaatissa hyvin, ja niitä kuunnellaan paljon.

Mutta se ei pidä paikkaansa, etteikö tietokirjoja kuunneltaisi ja kysyttäisi. Kuunnellaan ja kysytään! Parhaimmillaan tietokirjoja kuunnellaan alusta loppuun aivan kuin dekkaria, jonka jatkamiseen vetää se ilmeinen seikka, että murhaajan saa tietää vasta lopussa.

Millaisia tietokirjoja suomalaiset sitten kuuntelevat? BookBeatin kevään kuunnelluin tietokirja on Ben Macintyren Vakooja ja petturi (Atena 2020, suom. Aura Nurmi), joka kertoo venäläisen kaksoisagentti, eversti Oleg Gordijevskin tarinan. Kirja on arvostelumenestys ja parhaan rikostietokirjan CWA:n Kultaisen tikarin voittaja. ”No niin,” toteaa nyt moni. Siinä se nähtiin, kuunnelluin tietokirjakin on juuri rikostietokirjana maineikas. Toki niinkin, mutta kevään seuraavaksi kuunnelluimpia ovat Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta (WSOY 2003, äänikirjana 2020, suom. Markku Päkkilä). Ei nyt varsinaisesti jatkuvajuoninen. Kuten ei Yuval Noah Hararin Sapienskaan (Bazar 2016, äänikirjana 2018, suom. Jaana Iso-Markku).

Kaikki edellä mainitut ohittaa yhteenlasketussa suosiossa selvin luvuin Antony Beevorin Toinen maailmansota 1-2 (WSOY 2012, äänikirjana 2020, suom. Jorma-Veikko Sappinen). Jukka Pitkäsen lukemana sen yhteiskesto on yli 45 tuntia. Sodan lopputuloksen tietävät kaikki, eikä sen kulkua voi kyllä millään ilveellä pitää pelkästään jatkuvajuonisena ja selkeästi eteenpäin paukuttavana.

Taitavasti kirjoitetuilla tietokirjoilla on siis kaikki mahdollisuudet olla suosittuja myös äänikirjoina. Jotkut kuuntelevat niitä pelkästään, ja monet vaihtelevat fiktion ja tiedon välillä. Väittääpä moni, että tietokirjat ovat helpompia kuunneltavia: niissä keskittymisen hetkellinen herpaantuminen ei haittaa, koska juoni ei ole yhtä ratkaiseva kuin romaanissa. Ja yleistieto karttuu.

Monenlainen tieto kiinnostaa, sekä käännöskirjoina että kotimaisten kirjoittajien teoksina. Historiaa on jo jonkin verran, mutta esimerkiksi psykologia ja populääri luonnontiede kiinnostaisivat varmasti monia. Äänikirja on myös tietokirjan aluetta.

Business Development Manager Sari Forsström vastaa äänikirjapalvelu BookBeatin Suomen liiketoiminnan kehittämisestä.