Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät parillisten viikkojen tiistaisin.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa

Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!

Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji

Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020

Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä

Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon

Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun

Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta

Faktahommissa

Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

5.10.2021

Valtteri Niiranen

Teoksen luojana tietokirjailija saa tekijänoikeuden teokseen. Tekijänoikeudesta säädetään tekijänoikeuslaissa, joka turvaa tekijälle taloudelliset ja moraaliset oikeudet teokseensa. Tietokirjailija määrää oikeuksistaan esimerkiksi solmimalla kustannussopimuksen oppikirja- tai muun kustantajan kanssa. Kaikki tämä on tuttua - mutta miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Tekijänoikeuksien yhteishallinnointiorganisaatio Kopiosto on voittoa tavoittelematon yhdistys, jossa päätösvaltaa käyttävät jäsenjärjestöt. Yksi jäsenjärjestöistä on Suomen tietokirjailijat ry. Kopiosto saa tekijöiltä ja kustantajilta valtuuden hallinnoida ja myöntää käyttölupia painettujen ja digitaalisten julkaisujen jälkikäyttöön. Valtuuden antaminen tapahtuu tietokirjailijoiden osalta niin, että liittyessään Suomen tietokirjailijoiden jäseneksi hän antaa samalla Kopiosto-valtakirjan, jonka yhdistys siirtää Kopiostolle. Kopiosto-valtakirjan antaminen ei vaikuta tietokirjailijan tekemiin kustannussopimuksiin, siihen liittyviin tekijänoikeuksiin tai muihin tietokirjailijan tekemiin sopimuksiin. Valtakirjat ovat Kopiostolle arvopapereita, joihin Kopioston toiminta tekijänoikeuksien massamarkkinoilla perustuu.  

Valtuuksien turvin Kopiosto solmii sopimuksia julkaistujen teosten jälkikäytöstä, esimerkiksi netistä tulostamisesta peruskouluissa ja lukioissa tai aineiston skannaamisesta yliopistoissa sekä ammattikorkeakouluissa. Kopioston yritysasiakkaat saavat valokopioida julkaistuista teoksista osia yrityksen omaa, sisäistä käyttöä varten. Julkishallinnon ja yksityissektorin asiakkaat maksavat korvauksia teosten käytöstä. Kopiosto huolehtii näiden korvausten laskuttamisesta.

Saadut korvaukset tilitetään jäsenjärjestöjen sopimalla tavalla Kopioston jäsenjärjestöille. Suomen tietokirjailijat on yksi niistä järjestöistä, jotka käyttävät Kopioston kautta saatuja varoja apurahoihin ja palkintoihin. Kai Myrberg (24.11.2020) ja Annamari Saure (7.9.2021) ovat kirjoittaneet hienosti apurahojen myöntämisestä ja niiden merkityksestä Faktahommissa-blogikirjoituksissaan.

Apurahoilla on tärkeä merkitys monelle tietokirjailijalle; moni teos jäisi tekemättä, ellei apuraha mahdollistaisi tekijän keskittymistä selvitys-, tiedonhankinta- ja kirjoitustyöhön. Palkinnot ovat puolestaan tunnustus ”ansiokkaasta, laajasta ja pitkäaikaisesta tietokirjailijan työstä sekä tietokirjallisuuden puolesta tehdystä työstä.” Suomen tietokirjailijat rahoittaa kirjankustantajien kanssa myös tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa. Molempien tahojen rahoitusosuus tulee Kopioston keräämistä korvauksista.

Apurahojen ja palkintojen lisäksi Kopioston merkitys tietokirjailijalle tulee esille myös teosten lain- ja sopimuksenmukaisen käytön valvonnassa. Kopiostoon tulee silloin tällöin ilmoituksia luvattoman tai laittoman käytön tilanteista oppilaitoksissa, joihin puututaan ohjein ja neuvoin. Hyvin harvoin joudutaan edes väläyttämään oikeudenkäynnin mahdollisuutta.

Kopiosto on kaikessa toiminnassaan luovan työn ja tekijänoikeuksien asialla!

Valtteri Niiranen on tietokirjailija, varatuomari ja toimitusjohtaja Kopiosto ryssä.

Kuva: Riitta Supperi

Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

21.09.2021

Vuokko Hurme

”En lue tietokirjoja”, ilmoittaa älypuhelintaan tutkaileva 9-vuotias. ”Siis ei millään pahalla. Mua vaan ei tietokirjat kiinnosta.” On pakko muistuttaa, että itse asiassa hän luki juuri yhden. Tubettaja Miklun ajatuksia ja elämää esittelevä Universumin paras kirja on määritelty tietokirjaksi.

Vastahakoisen lukijan asenne kertoo paljon siitä todellisuudesta, joka meidän, digisukupolvelle kirjoittavien, on huomioitava. Selkeä kieli, pilkotut faktat tai hauskat otsikot eivät välttämättä riitä. Jo alkumetreillä valokiila kääntyy kirjoittajasta kuvittajaan. Lasta innostavassa tietokirjassa kutsuvan kannen ja kuvituksen rooli on valtava, ja kirjailijan on hyvä ymmärtää kuvan ja sanan vuoropuhelua jo käsikirjoitusvaiheessa.  

Lastenkirjailijana, kirjoittaessani tietoteosta, saan usein tuntea itseni innostuneeksi matkailijaksi. Maailma on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä ilmiöitä. Kiitos YouTuben, olen heilunut tunteja pahan olon vallassa karmeiden huvipuistolaitteiden kyydissä. Olen matkannut netissä erikoisia uimapaikkoja jäljittäen tai maistellut makeisia Karkkikirjaa varten. Kirjat syntyvät lukemalla, kyselemällä ja kuuntelemalla, mutta usein myös katselemalla ja jopa maistelemalla.

Kukin matka vaatii aikaa. On oltava hetkiä vaellella, vaihtaa suuntaa tai sukeltaa, vaikka kaikkialle ei olekaan mahdollista kulkea. Ja kun tietoa on likimain tarpeeksi, on kyettävä aloittamaan kirjoittaminen. Suuresta tekstimassasta asiat tarkentuvat yhä pienemmiksi. Tietoja on tarkistettava ja jo kirjoitettua selkeytettävä. On tehtävä paljon intuitiivista valintaa. Usein kirja löytää muotonsa faktan kääntyessä sarjakuviksi, kuvasarjoiksi, listoiksi, vinkeiksi tai testeiksi. Huumorin on hyvä huvittaa myös tekijäänsä.

Ehkä silloin, hyvällä tuurilla, se 9-vuotiaskin voi tarttua tietokirjaan. Jos vaikka Miklukin vielä vinkkaisi lukutaidon merkityksestä ja lukemisen ilosta!

Vuokko Hurme on lastenkirjailija, joka sai Tietopöllö-palkinnon ansiokkaista lasten tietokirjoistaan elokuussa 2021.

Apurahalla aikaa ja arvostusta

7.09.2021

Annamari Saure

Muistan kirkkaasti sen aamun, kun en lähtenytkään leipätöihin vaan istahdin kotona työpöydän ääreen lukemaan runoja. Olin saanut Suomen tietokirjailijoiden apurahan oppikirjan kirjoittamista varten, ja sain ideoida ja kirjoittaa kokonaiset kuusi viikkoa kaikessa rauhassa mitään muuta miettimättä.

Miten ylelliseltä se tuntuikaan kaikkien niiden vuosien jälkeen, joina olin työpäivien jälkeen, lomilla ja jopa öisin etsinyt lähteitä, koonnut tietoa ja muokannut sitä oppikirjoiksi. Miten kirjan tekemisestä voikaan niin täysin siemauksin nauttia, kun saa keskittyä monta tuntia yhteen menoon. Mikäs se hieno sana tälle olikaan – flow! Samalla mieleeni nousi mukava ylpeyden tunne: minut oppikirjailijana on ajateltu niin merkittäväksi, että olen saanut mahdollisuuden tehdä edes vähän aikaa tietokirjailijan työtä kokopäiväisesti.

Kun toisen kerran sain ison apurahan, olin jo vanha konkari, mutta sitä makeammalta puolivuotinen apuraha maistui. Niin pitkään sain paneutua kaikessa rauhassa oppimateriaalin luomiseen. Voi, miten ylelliseltä se tuntuikaan.

Joka päivä olin apurahasta kiitollinen, koska tiesin, miten harvinaista herkkua erityisesti oppikirjailijalle on saada kirjoittaa kokopäiväisesti ilman työhuolia, ilman keskeytyksiä, ilman yövalvomisia. Kaunokirjailijoiden pitkästä, jopa vuosien työrauhasta me oppikirjailijat emme voine haaveillakaan, mutta hyvä edes näin. Me emme saa apurahoja juuri mistään muualta kuin Suomen tietokirjailijoilta. Siksipä oma järjestömme on tässäkin mielessä meille tärkeä.

Apuraha antaa apua viimeistellyn ja rauhassa laaditun oppimateriaalin tuottamiseen. Apuraha on sekä apua että konkreettista rahaa, se antaa aikaa ja arvostuksen tunnetta.

Annamari Saure on oppi- ja tietokirjailija sekä Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäsen. Yhdistyksen syksyn apurahat ovat haussa 30.9. klo 16.00 asti. Lisätiedot täällä.

Kartutetaan tietopääomaa!

25.08.2021

Anita Lehikoinen

Suomi on monissa kansainvälisissä vertailuissa lähestulkoon todeksi muuttunut Utopia. Paras paikka tyttöjen ja äitien asua, osaamisen kärkijoukoissa, tiedettä ja sen tekijöitä arvostava maa. Tällaisilla avaussanoilla ja niitä todentavilla lähdeviitatuilla Power pointeilla aloitamme usein ministeriöön tulevien – tai nyt etänä vierailevien – ulkomaisten delegaatioiden tapaamiset. Emme ole omahyväisiä, toteamme vain faktat. Ja totta kai, faktoissa kun pitäydymme, tuomme esiin myös suuret yhteiskunnalliset ongelmat, joita nyt yritämme ratkoa.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit on paalutettu tutkitun tiedon ja sen soveltamisen varaan. Koulutukseen, tutkimukseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin on investoitu julkista rahoitusta, jotta niiden tuoma yhteiskunnallinen ja yksilöllinen hyvä edistäisivät kansalaisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Yhteiskunnan kehittäminen on liikkuva maali. Tiede on herättänyt ja hälyttänyt maailman päättäjät, yritykset ja kansalaiset toimimaan planetaaristen ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemiseen.

Samaan aikaan kun tiede tuottaa tietoa ja ratkaisuja, näyttää vastakkainasettelu yhteiskunnissa voimistuvan. Populismi elää ja voi hyvin monin paikoin. Salaliittoteoriat leviävät sosiaalisen medianvälityksellä maasta toiseen, ilmastonmuutosdenialistit ja rokotevastaiset löytävät toisensa.

Jotta inhimillisen tiedon rajaa voidaan edelleen työntää eteenpäin, jotta ihmiskunta selviää, pitää kasvattaa tiedepääomaa turvaamalla yhdenvertainen pääsy oppimiseen ja tietoon. Tarvitaan koulutusta kaikille, tarvitaan tutkitun tiedon tekijöitä, välittäjiä, soveltajia ja ymmärrettäväksi tekijöitä. Tarvitaan tietokirjailijoita, tarvitaan julkista tukea. Sivistys-Suomen pitää huutoonsa vastata.

Anita Lehikoinen on opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö. Anita Lehikoinen piti puheenvuoron tietokirjafestivaali TIETOKIRJA.FI-tapahtuman avajaisissa 25.8.2021. Avajaisten tallenne tulee katsottavaksi torstaina 26.8. tänne.

Anita Lehikoisen kuva: opetus- ja kulttuuriministeriö

Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

10.08.2021

Kasper Strömman

Jokaikinen tuntemani ihminen on pian kirjoittanut kirjan, ainakin jos on uskominen kuviin, joita näen sosiaalisessa mediassa. Näissä kuvissa eri-ikäiset ihmiset esittelevät kustannussopimuksiaan voitonriemuisesti, usein kuohuviinilasillisen ja ehkä pienen ruusun kera. Keskeyttäkää mitä ikinä teettekään, maailmaan on tulossa uusi kirja!

Maassamme julkaistaan käsittääkseni noin 12 000 nimikettä vuosittain, eikä keskuudessamme yhä jylläävä ”globaali panini” suinkaan ole hidastanut tätä tahtia. Päinvastoin – koska monet esiintyvät taiteilijat ovat tarvinneet puhdetöitä pitkän koronatalven aikana, syksyllä lienee tulossa kaikkien aikojen kirjavuori. Valitettavasti on selvää, että kaikista näistä kirjoista ei voi tulla bestsellereitä.

Eikä kirjailijana edes rikastu. Suomen Kirjailijaliiton mukaan kirjailijan keskiansio maassamme on 11 000 euroa – ja tähän summaan on laskettu esiintymiset ja apurahat. Jos palkka muodostuisi pelkästään kaunokirjallisesta työstä, olisivat tulot liiton mukaan vain 2 294 euroa vuodessa. Suomen tietokirjailijoiden kyselyn mukaan tietokirjailijoiden vastaava luku tietokirjallisesta työstä on 1 111 euroa vuodessa.

Jokainen kirjan kirjoittanut tietää silti mikä giganttinen, miltei yliluonnollinen ponnistus kirjan kirjoittaminen on. Varsinkin tietokirjaa saatetaan työstää vuosia, minkä jälkeen saa olla onnellinen, jos siitä otetaan tuhannen kappaleen painos. On siis selvä, että teoksia luodaan nimenomaan rakkaudesta taiteeseen ja tieteeseen, mikä on toisaalta hyvä lukijan kannalta.

Ja juuri siksi en ota rooliani Suomen tietokirjailijoiden jokavuotisen Runokuun Tietokirjaraadin tuomarina kevyesti. Totta kai voisin tulla paikalle roomalaisen keisarin elkein osoittamassa huolimattomasti peukaloani ylös- tai alaspäin. Mutta se ei olisi kunnioittavaa kaikkia niitä kirjailijoita kohtaan, jotka ovat käyttäneet kaikki kesälomansa ja muut vapaat hetkensä rakastettujen teostensa parissa. Siksi lupaan tänäkin vuonna olla tuomarina oikeudenmukainen, valmistautunut ja lempeä.

Saanhan tuomarina sitä paitsi myös itse paljon, koska näihin kirjoihin ladattu intohimo tarttuu. Nytkin tietäisin paljon vähemmän elektronisesta musiikista, geneettisestä sukututkimuksesta tai villivihanneksista, jos en olisi saanut aikaisempina vuosina tutustua palavahenkisten ihmisten tuotoksiin, jotka ovat syventyneet juuri näihin aiheisiin.

Joten seuraavan kerran kun esittelet kustannussopimustasi ruusun kera sosiaalisen median kanavallasi, lupaan tykätä kuvasta – ja tarkoittaa sitä. Koska tiedän, että kirjoitat kirjaasi rakkaudesta lajiin.

Runokuun Tietokirjaraati pidetään 23.8. kello 17–18 verkossa ja Helsingissä. Kasper Strömman on yksi raadin tuomareista. Lisätietoja Tietokirjaraadista täällä. Tapahtuma on maksuton.

Kasper Strömmanin kuva: Kia Svaetichin

Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

27.07.2021

Anna-Stina Nykänen

Etätöiden alkaessa olin hetken vaipua epätoivoon. Mies oli kuollut, poika lentänyt pesästä ja asuin yksin. Ja sitten vielä menetin tiiviin työyhteisön, kun etätyöt alkoivat. Olin työskennellyt yli 30 vuotta Hesarissa ja kuvittelin, etten osaisi kirjoittaa ilman niitä ihmisiä, en saisi mitään aikaan. Vielä mitä.
Yksinäisyyden pelossa sovin alkuun, että kirjoitan kolumnin joka päivä. Se sujui ällistyttävän hyvin. Nousin aamulla innolla töihin. Huomasin, että oma pölötykseni töissä maisemakonttorissa ei häirinnyt vain muita, vaan myös minua. Aloin paremmin kuulla omaa ääntäni. Aloin nähdä omassa työssäni pitkäjänteisyyttä.

Yksin kotona, kokoelma kolumneja ilmestyi ensimmäisen koronavuoden jouluksi. Toisena koronakeväänä otin jo virkavapaata ja lähetin elämäni ensimmäiset apurahahakemukset. Kesäkuussa lähti painoon Hannu Hautala – Legendan perintö, se ilmestyy syyskuussa. Jo toinen kirja näiden poikkeusolojen aikana – vaikka en etukäteen ollut ajatellut kirjojen kirjoittamista lainkaan!

Poikkeusoloissa olen itsenäistynyt. Ehkä jopa lentänyt pesästä. Toki olin koronan lisäksi muutenkin elämässäni poikkeusoloissa. Uuden edessä. Mutta mitä uutta voi syntyä eristyksissä? Varmasti sekin, että ei voinut harrastaa eikä hengailla, ei muodostunut ajanvieton hupirutiineja, vaikutti. Onhan historiassa paljon esimerkkejä kirjailijoista, jotka ovat tehneet parhaat työnsä eristyksissä. Esimerkiksi vankilassa.

Luulen, että poikkeusolot tekivät minusta nimenomaan tietokirjailijan. Kun on enimmäkseen yksin, on parasta yrittää pysyä todellisuudessa kiinni. Aina se ei omassa elämässä tunnu olevan helppoa. Silloin tietokirjan kirjoittaminen pitää ihmisen järjissään. Pala palalta kasvaa kokonaisuus, joka on suurempi kuin osiensa summa. Niin kuin kirja aina on.

Anna-Stina Nykänen on Helsingin Sanomien toimittaja, kolumnisti ja tietokirjailija. Hän on puheenjohtajana TIETOKIRJA.FI-tapahtuman paneelikeskustelussa Kielletyt ilot – Huvi ja arki poikkeusoloissa 25.8. klo 17 sekä mukana Tietokirjaraadissa 26.8. klo 18. Lisätiedot ja koko ohjelma täällä.

Anna-Stina Nykäsen kuva: Juha Metso

Kustavin pyhissä faktahommissa

13.07.2021

Päivi Kosonen

Kustavin Volter Kilpi -päivien tämän vuoden teemaksi on valittu Pyhä. Kun lupauduin Tietokirjapäivän vetäjäksi, tuntoni olivat ristiriitaiset. Aihe tuntui hyvältä ja ehdottoman ajankohtaiselta, mutta kaikessa pyhyydessään pelottavalta. Mitä itse tiedän asiasta? Mitä pyhä tarkoittaa – yleensä ja nyt? Mikä on pyhää? Kirjoitetaanko se isolla niin kuin Jumala?

Tällaisten kysymysten aktualisoiduttua omassa mielessä – miten joku asia ymmärretään? mitä siitä tiedetään? – tulee luonnollisesti etsiydyttyä yleistiedon ääreen. Wikipedia tarjoaa ensiavun, mutta usein kiinnostus herää ja uteliaisuus kasvaa. Jos asia vaikuttaa oikeasti ajankohtaiselta, niin yleiskäsitykseen on saatava tueksi luotettavaa päiväkohtaista tuntumaa ja omalle käsitykselle peilauspintaa. Näin tulee hakeuduttua tuoreen tietokirjallisuuden pariin, ja asiasta, tarpeesta ja tilanteesta riippuen sen eri lajeihin.

Tuntui luontevalta valita Tietokirjapäivään erilaisia asiantuntijoita, jotka tarkastelevat luennoissaan pyhää ja sen monia ilmentymiä kukin oman alansa näkökulmasta: kulttuurihistorian emeritusprofessori Kari Immonen, folkloristi Liisa Kaski ja islamin tutkija Sylvia Akar. Eri alojen esityksiä pyhästä yhdistää teeman lisäksi nytkin myös yhteys ja ajankohta: Tietokirjapäivä 16.7.2021, siis juuri tämänhetkinen käsitys pyhästä ja siitä avautuva tulevaisuuden horisontti. Onko mikään enää pyhää? Vai onko korona herkistänyt mieliämme? Mitä pyhästä nyt ajatellaan? Mikä nyt on pyhän suhteen kuviteltavissa?

Arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen tietokirjahaastattelua varten toimittama kirjalista, 10 tietokirjaa pyhästä, on vielä oma juttunsa. Teosten lukeminen pani kyllä miettimään pyhää ja Pyhää. Aika usein mieli johtui pohdiskelemaan myös tietokirjallisuuden monimuotoista hienoutta. Kun tietokirja sisältää runon ja rukouksen, niin onko kyse lajihybridistä, vai inhimilliseen todellisuuteen ja sen esittämiseen kuuluvasta elävyydestä ja monimuotoisuudesta. Kirjallisuudesta? Pyhän kosketuksesta?

Päivi Kosonen on tietokirjailija, kirjallisuustieteen dosentti ja kirjallisuusterapeutti. Hän toimii Kustavin Volter Kilpi -päivien Tietokirjapäivän juontajana. Tietokirjapäivä pidetään 16.7. verkossa. Tietokirjapäivän ohjelma tulee katsottavaksi 16.7. klo 10. Ohjelma on katsottavissa maksutta 31.7. asti. Lisätietoja Tietokirjapäivästä täällä, Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon verkkosivut täällä.

Päivi Kososen kuva: Lea Froloff

Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

29.06.2021

Pepe Forsberg

On tiistai maaliskuun 10. päivä vuonna 2020. Istun Janakkalan Turengin pääkirjastossa. Kirjastonjohtaja kutsuu minut aplodien saattamana lavalle. Salin keskellä kajahtaa aivastus, tulee aavemaisen hiljaista. Katse hakee epäuskoisena jotain, mikä ei pahentaisi pääni yllä leijailevia kysymysmerkkejä. Viestimet ovat viimeisen viikon aikana raportoineet oudon viruksen leviämisestä kaukaiseen pohjolaan. Mietin, että olenkohan aiheuttanut jotain tietämättäni?

Pienestä paniikkitilasta huolimatta saan esityksen vietyä loppuun rutiinilla. Kertominen luonnosta on helppoa. Veikkaan, että näin on, koska kerron eläimistä ja kasveista aistinvaraisesti, sydämen asiana. Esitykseni jälkeen ihmiset kiittelevät, hakevat nimmareita, halaavat ja nauravat yhdessä kanssani. En osaa sanoa ei. Katson peiliin kysyvästi, kannankohan nyt tietämättäni virusta?

Seuraava aamu koittaa ja päätös on tehty. Perun kymmeniä esiintymisiä, ensimmäisenä julkisesti tästä vaihtoehdosta kertovana kirjailijana. Laitan vaakalaudalle koko elinkeinoni ja tuloni. Hinta ja riski tartuttaa muita on vain oman mieleni sopukoissa kasvanut tulivuoreksi, jonka sisuksissa popcornit aukeaisivat riittävän nopeasti. On parempi olla varma, vaikka nyt olisi oma hetkeni päästä seuraavalle tasolle tunnettuna tietokirjailijana.

Kerron päätöksestä keskeyttää kirjailijakiertue Kansallispuistot tutuiksi -Facebook-ryhmässä ja saan satoja kiitteleviä viestejä. Lähinnä jotkut järjestäjät tuntuvat vielä olevan näreissään perumisesta, joillekin pandemia on etäinen tyhjiö korvien välissä. Olen juuri julkaisemassa Luontokohteet tutuiksi -kirjaa, se jää nyt ilman julkaisukiertuetta. Minulla on tiedossa kova vuosi ilman tuloja, on pakko miettiä toimeentuloa ja karsia kustannuksia. Perheen kaappiin ilmestyy näkkileipäpaketteja.

Pandemia ja taloudellinen paine hellittää

Lähiviikkoina tapahtuu ihme. Saan korvattua ansionmenetyksiäni kirjoittamalla juttuja Caravan-lehteen sekä lisäämällä kaksi kirjaa syksyllä julkaistaviksi. Minerva-kustannus tekee sopimuksen Uskomaton luonto -kirjan julkaisusta ja Karttakeskuksen kanssa on käsillä loppuhuipennus Kansallispuistot tutuiksi – Suomi -teoksen julkaisun kanssa.

Koronan myötä peruuntuneet esiintymiset antoivat aikaa ja mielenrauhaa kirjoittamiselle. Aikaa on jäänyt jopa viritellä uusia kirjaprojekteja seuraavalle vuodelle. Tekstiä syntyi öisin metsän syleilyssä ja päivisin lintukuoron keskellä kirjoittaen. Pystyin hyväksymään tekstin lähetettäväksi kustantajille, ja kesällä kirjoitetut kirjat ilmestyivät kumpikin lokakuussa 2020.

Marras-joulukuussa Kansallispuistot tutuiksi – Suomi -teos oli yltänyt myydyimpien tietokirjojen listalle ainoana luontoaiheisena teoksena. Luontokohteet tutuiksi ja Uskomaton luonto -kirjojen myynti on ollut myös hyvää. Ihmisten kaipuu luontoon on kasvavaa ja nuotioetiketistä kertominen on ajankohtaisempaa kuin ennen.

Tulevaisuuteen on vahva luotto

Vuosi 2021 sisältää kolme uutta kustannussopimusta: Pohjoisen teillä, Majavien mailla ja Tunturit tutuiksi -kirjat odottavat teräväkynäistä kirjailijaa. Töitä on runsaasti tarjolla.

Kansallispuistojen ja ylipäätään luontomatkailun suosio ovat vahvassa nousussa. Osa kunniasta kuuluu luontotietokirjailijoille, jotka tekevät tätä työtä sydämellä. Meillä on maailman paras työpaikka metsän keskellä. Odotamme innolla aikaa, kun pääsemme taas esiintymään tapahtumiin, kirjastoihin ja kirjanjulkistustilaisuuksiin.

Tätä kirjoittaessa kesä on päällä ja hellettä pukkaa. Lähetän teidät monologin lopuksi vinkkien muodossa lukijaretkille. Korvatunturin vaellus UK Kansallispuistossa, veneretki Ravadaskönkäälle Lemmenjoella, vaellus Käärmesärkältä Hiidenportin kansallispuistoon, Tiilikkajärven Uiton kierros Sammakkotammelta ja Terettin luontotorni Patvinsuolla odottavat teitä. Innostukaa näistä ja käykää katsomassa Suomen huikeaa luontoa.

Haluan kiittää kaikkia kirjailijauraani seuranneita. Te kaikki luonnossa kirjoituksiani kainalossa kantavat, luontokohteissa marjoja keräävät, mustikkasuiset kanssaelävät: Kiitos!


Pepe Forsberg on tietokirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti Suomen kansallispuistoista. Forsberg on mukana TIETOKIRJA.FI-tapahtuman keskustelussa Kaukomatkoista Kolille – Vinkkejä lähimatkailuun 25.8. klo 15. Keskustelu striimataan, joten sitä voi seurata mistä tahansa, vaikka luontoretken lomasta.Tapahtuman ohjelma julkistetaan kokonaisuudessaan pian.

Poikkeusaikojen tietokirjafestari

15.06.2021

Anne Rutanen

Elokuun lopussa vietetään kahdeksatta kertaa kirja-alan yhteistä TIETOKIRJA.FI-festivaalia. Tapahtuman suunnittelu on ollut monin tavoin normaalista poikkeavaa. Ohjelmatyöryhmä kokoontui etänä. Myös pienemmät ideointipalaverit pidettiin pääasiassa verkossa tai jopa puhelimessa.

Koska tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi, pandemian ensimmäinen vuosi oli luontevastikin välivuosi. Tämä vuosi on Tutkitun tiedon teemavuosi, ja pidimme itsestään selvänä, että tänä vuonna TIETOKIRJA.FI on järjestettävä jossakin muodossa, oli tilanne sitten mikä tahansa. Emme edelleenkään tiedä, voidaanko tapahtumaan ottaa yleisöä, joten nyt tapahtuman koko ohjelma myös striimataan. Festivaalin kaikista keskusteluista voi siis ensimmäistä kertaa nauttia poikkeuksellisesti ja rajoituksista huolimatta mistä päin Suomea tai maailmaa tahansa.

Poikkeuksellista on myös tapahtuman fyysinen sijainti. Perinteinen tapahtumapaikka, Tieteiden talo Helsingissä, on remontissa, ja korvaava tila järjestyi Aalto-yliopisto Töölöstä. Helsingin vanha kauppakorkeakoulu toimii siis elokuussa parin päivän ajan Töölön pop-up Tieteiden talona.

Vaikka pandemia on etäännyttänyt meitä toisistamme fyysisesti, on maailma verkkoyhteyksin luontevammin liki kuin koskaan. Onkin kuvaavaa, että yksi poikkeusajan uutuus tapahtumassa on ulkomaisten tietokirjailijoiden videotervehdykset. Miksipä ei, koska se kerran on mahdollista, ajattelimme.

Elokuun viimeisellä viikolla kuulemme siis lukuisia keskusteluja ajankohtaisista aiheista: Millaista on työelämä ja talous pandemian jälkeen? Millaista on poikkeusaikojen huvi ja arki? Miten kirjoitetaan poikkeusyksilöistä elämäkertoja?

Tapahtuman teema tänä vuonna? Tietenkin Poikkeus.

Anne Rutanen on Suomen tietokirjailijoiden viestintäpäällikkö ja TIETOKIRJA.Fi-festivaalin projektiryhmän puheenjohtaja. TIETOKIRJA.FI-festivaali pidetään 25.–26.8. verkossa ja Helsingissä, Runeberginkatu 14–16. Lisätietoja täällä.

Kurkistus verhon taakse

1.06.2021

Jan von Heiroth

Olin hiljattain mukana raadissa, joka valitsee tämänvuotiset tietokirjastipendien saajat. Kyseessä on Lauri Jäntin säätiön ja Suomen tietokirjailijat ry:n yhteinen koululaisille suunnattu stipendi tunnustukseksi siitä, että he ovat lukeneet aktiivisesti tietokirjallisuutta. Tässä mietteitäni tuosta mielenkiintoisesta kokemuksesta.

Stipendissä kietoutuu yhteen kaksi itseäni kiinnostavaa aihetta. Ensinnäkin koululaitoksemme ilmiömäinen menestys maailmalla. Euroopan syrjäkolkasta, köyhästä agraariyhteiskunnasta, olemme sadassa vuodessa hurjalla loikalla ponnistaneet maailman kärkeen koulutuksen tasossa. Arvatenkin suurelta osin juuri tuon loikan ansiosta keikkuu maamme vuodesta toiseen kärkisijoilla lähes kaikissa yhteiskunnan tilaa mittaavissa kansainvälisissä vertailuissa.

Ja toisaalta minua kiinnosti kirjojen lukemisen rooli tällä lisääntyneen pinnallisen tiedon, klikkiotsikoiden ja suoranaisen huuhaan aikakaudella. Pystyykö tutkittu tieto ja syvällisempi ymmärrys puolustamaan asemaansa siinä mediamaiseman murroksessa, joka edelleen jatkuu? Medialukutaidon merkitystä lienee mahdotonta liioitella, mutta ilman tietokirjojen lukemista jää tuon lukutaidon käyttö pakostakin vähemmälle.

Lisäksi olin utelias kuulemaan, mitä fiksut koululaiset tänään lukevat. Hyviä kirjavinkkejä ei koskaan voi olla liikaa.

Odotin siis innolla saada kurkistaa kulissien taakse ja tutustua siihen dynamiikkaan, jonka ansiosta koululaisemme ovat maailman huippua. Ja toki olin ylpeä saadessani omalla, pienellä, osuudellani olla mukana edistämässä hyvää asiaa.

Ilahduttava yllätys oli se innostuksen määrä, joka hakemuksista huokui. Kymmenet oppilaistaan välittävät opettajat kuvailivat lahjakkaita oppilaitaan lämmöllä ja ymmärtäen. Vilpittömiä ja sydämellisiä kehuja ja kuvauksia. Todellakin soisin, että oppilaat itsekin tietäisivät kuinka paljon heidän opettajansa heistä välittävät.

Opettajat, jotka kannustavat oppilaitaan itsenäiseen ajatteluun ja asioiden syvällisempään ymmärtämiseen (tietokirjoja lukemaan!), valavat heihin rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Tässä lienee se perustus jonka päälle tulevaisuutta on hyvä rakentaa.

Jan von Heiroth (@janvonheiroth) on KTM ja Lauri Jäntin säätiön hallituksen jäsen. Lauri Jäntin säätiö ja Suomen tietokirjailijat jakavat sata kappaletta sadan euron arvoisia tietokirjastipendejä palkinnoksi ahkerille tietokirjojen lukijoille ja kuuntelijoille. Lisätietoja stipendeistä Lauri Jäntin säätiön ja Suomen tietokirjailijoiden verkkosivuilla. Stipendit jaetaan koulujen kevätjuhlissa tulevana lauantaina 5.6.2021.