Faktahommissa-blogi
Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2026 kerran kuussa.
#faktahommissa
Blogikirjoitukset
Kieli taipuu ja elää, tieto sen mukana
Aloitin juuri Patrik Svenssonin Laupias murhamies – Kertomus kansankodin kurjalistosta (Tammi 2026, suom. Anu Heino) lukemisen. Avasin kirjan – ja yhtäkkiä olinkin jo sivulla 70. En muista, milloin viimeksi olisi käynyt näin. Teos etenee kuin vetävä trilleri, eikä sitä malta laskea käsistään.
Svensson on vain yksi esimerkki siitä, millaista kaunokirjallisia keinoja hyödyntävä tietokirjallisuus voi olla. Tiedon voi esittää kertomuksen muodossa, aivan kuten Laupiaan murhamiehen alaotsikossa lukee. Se on tosikertomus, jonka ensimmäinen sana viittaa sisältöön, jälkimmäinen muotoon.
Toinen hyvä esimerkki on Jaakko Tahkokallion Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta (Gaudeamus 2019). Teos purkaa yhä sitkeästi eläviä vääriä käsityksiä menneisyydestä. Myytit esitellään tarinamuodossa kunkin luvun alussa. Ratkaisu on kekseliäs, sillä se luo ikään kuin uuden metafiktiivinen tason, jossa fiktiivistä historiankuvaa alleviivataan fiktion keinovalikoiman avulla; tällä kertaa sekä muoto että sisältö ovat fiktiota. Ei ihme, että teos nousi Vuoden tiedekirja -palkintoehdokkaaksi ilmestymisvuonnaan.
Entä sitten runomuoto? Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat. Näkymättömien tekijöiden salainen maailma (Gaudeamus 2025) lainaa kekseliäästi kehyksensä Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä ja johdattaa lukijansa kummituskartanoon. Lukujen aluissa olevat dantelaiset runopastissit tukevat kokonaisuutta. Tämäkin nousi Vuoden tiedekirja -ehdokkaaksi.
Kaunokirjalliset keinot ovat muuttaneet tietokirjallisuuden tyyliä ja kieltä paljon 20 viime vuoden aikana. Silti uskallan väittää, että tietokirjailijat voisivat koetella rajoja vieläkin rohkeammin. Ajattelen, että mikäli faktat ovat kunnossa, ei muodolle juuri ole esteitä. Aivan kuten vesihöyry, nestemäinen vesi ja jää ovat molekyylirakenteeltaan samanlaisia, myös tieto pysyy samana, oli se sitten runon tai väitöskirjan tiivistelmän muodossa. Kieli taipuu ja elää, tieto sen mukana.
Marissa Mehr on kriitikko, kirjailija ja Suomen arvostelijain liiton puheenjohtaja. Hän on julkaissut sekä tieto- että kaunokirjallisuutta ja työskennellyt päätoimittajana eri kulttuurilehdissä.
Mehr on mukana Tiedon kieli -keskustelussamme Helsingin Kirjamessuilla lauantaina 24.10. klo 13.30 (Kruununhaka-lava).
Marissa Mehrin kuva: Laura Oja / Vastapaino