Suomen tietokirjailijat ry:n tavoitteet hallituskaudelle 2027–2031

Suomen tietokirjailijat ry:n tavoitteissa vaalikaudelle 2027–2031 keskitytään kolmeen teemaan:

1. Kotimaisen tietokirjallisuuden turvaaminen

2. Tekijänoikeuslainsäädännön päivittäminen

3. Lukemisen ja lukutaidon edistäminen

1. Kotimaisen tietokirjallisuuden turvaaminen

Kotimaisen tietokirjallisuuden tekeminen on turvattava – Ihmisillä on oikeus luotettavaan tietoon kotimaisilla kielillä

Kotimainen tietokirjallisuus on sivistyksen ja kulttuurin perusta, eikä se synny tyhjästä. Laadukkaan ja luotettavan tietokirjallisuuden kirjoittaminen vaatii aikaa ja tukea. Valtio kohtelee tällä hetkellä kuitenkin eri kirjallisuuslajien tekijöitä epätasa-arvoisesti – tietokirjallisuuden tekijöille ei ole tarjolla valtion rahoittamia pitkiä apurahoja tai taiteilijaeläkkeitä. Suomalaisesta kirjallisuudesta 80 prosenttia on tietokirjallisuutta, mutta valtion kirjallisuustuesta vain 10 prosenttia osoitetaan tietokirjallisuuden tekemiseen. Suomen kokoisella kielialueella tietokirjailijan on kuitenkin mahdotonta elää vain myyntituloillaan – suomalainen tietokirjailija saa työstään keskimäärin 606 euroa vuodessa. Jotta voidaan varmistaa, että luotettavaa, kotimaista tietokirjallisuutta on tulevaisuudessa saatavilla, on päivitettävä pikimmiten valtion apurahakäytäntöjä.

Tietokirjailijat luovat punnitusta tiedosta kokonaisesityksiä ja antavat lukuelämyksiä, jotka ovat totta. Suomalaisten lukutaito heikkenee, mutta tietokirjojen avulla on mahdollista saada myös heikommin lukevat kirjallisuuden pariin. Elämme epäluotettavan silpputiedon ja tekoälyn ympäröimänä, ja tarve tutkitulle, yleistajuiselle tiedolle on suurempi kuin koskaan. Kotimaisen tietokirjallisuuden turvaaminen onkin olennainen osa huoltovarmuutta – ulkopuolisten tahojen vaikuttamismahdollisuudet pienevät, kun tarjolla on luotettavaa, punnittua, kotimaista tietoa.

Laadukas oppimateriaali on ollut keskeinen perusta suomalaisessa koulutuksessa. Nyt kunnissa ja kouluissa on kuitenkin suuria eroja oppimateriaalien käytössä, ja oppilaiden oikeus luotettavaan oppimateriaaliin ei toteudu yhdenvertaisesti. Lakiin olisikin kirjattava Ruotsin mallin mukaisesti oppilaan oikeus laadukkaaseen oppimateriaaliin. Kunnolliset oppimateriaalit ovat tärkeitä myös lasten ja nuorten lukutaidon ja lukurutiinin kehittämisessä. Riittävällä oppimateriaaleihin kohdistetulla rahoituksella varmistetaan, että kaikilla oppilailla on tasavertaiset mahdollisuudet oppia.

2. Tekijänoikeuslainsäädännön päivittäminen

Tekijänoikeuslainsäädäntöä on päivitettävä siten, että se varmistaa tekijöiden oikeuksien toteutumisen yhdenvertaisesti

Kirjallisuuden tekijöiden on yhä vaikeampaa tulla toimeen työllään, ja esimerkiksi tietokirjailijoiden tietokirjallisesta työstä saamat tulot ovat pudonneet 45 prosenttia vuodesta 2018.

Tekijöiden oikeudet eivät toteudu tasavertaisesti nykyisessä lainsäädännössä, tekijä ei esimerkiksi saa lainauskorvausta verkkokirjahyllylainoista eikä Celia-lainoista. Tekijät eivät myöskään saa korvausta graafisten aineistojen yksityisestä kopioinnista. Tekijänoikeuslaki ei siis nykyisellään turvaa tekijöiden oikeutta korvaukseen kaikissa tilanteissa, joissa teosta käytetään. Valtion tekijänoikeudellisiin määrärahoihin ei ole myöskään tehty indeksikorotuksia. Tekijän saamat korvaukset ovat pudonneet niissä 2000-luvulla 20 prosenttia, ja tekijänoikeuskorvauksiin osoitettua määrärahaa olisikin syytä korottaa pikimmiten.

Eduskunnan on selvitettävä kirjailijan tukemisen mahdollisuuksia muuttuvassa digitaalisessa maailmassa, ja lainsäädännössä on turvattava tekijänoikeudet myös tekoälyn aikakaudella. Sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä on jatkettava siten, että se tunnistaa freelancereiden ja itsensä työllistäjien tarpeet paremmin.

3. Lukemisen ja lukutaidon edistäminen

Lukutaidon edistämiseksi on tehtävä toimia, jotka edistävät kirjallisuuden saavutettavuutta ja kulutusta

Suomi on perinteisesti ollut maailman lukutaitoisin maa, mutta suomalaisten lukutaito heikentyy vauhdilla. Tietokirjallisuuden tukeminen edistää lukutaitoa, ja tietokirjallisuus voi toimia erityisesti vähemmän lukevilla väylänä lukemisen ja kirjallisuuden pariin. Onkin tärkeää nostaa tietokirjallisuus opetuksessa tasavertaiseksi kaunokirjallisuuden rinnalle. Myös oppimateriaalien tekstit ovat olennaisia lukurutiinin kehittämisessä, ja on tärkeää varmistaa, että kaikissa Suomen kouluissa oppilailla on yhdenvertainen pääsy laadukkaitten oppimateriaalien ja opetuksen äärelle.

Valtio on tehnyt viime vuosina erilaisia lukutaitoa heikentäviä toimia, kuten poistanut vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen ja nostanut kirjojen arvonlisäverokantaa. Nämä toimet on korjattava. Esimerkiksi vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen palauttaminen lisäisi kirjallisuuden saavutettavuutta ja varmistaisi kirjastojen valikoiman monipuolisuuden. Suomen kokoisella kielialueella on mahdotonta toimia ainoastaan markkinaehtoisesti, vaan kotimaisen kirjallisuuden säilyminen vaatii valtion toimia. Myös kirjallisuuden arvonlisäveron alentaminen mieluiten nollaan lisäisi kirjallisuuden saavutettavuutta. Verokannan lasku lisäisi myös kirjakauppojen elinvoimaa ja koko kirja-alan toimintaedellytyksiä.

Kirjallisuuden saavutettavuutta ja lukutaitoa edistäisi myös virikesetelien käytön laajentaminen koskemaan myös kirjallisuuden ostamista. Pelkkä kirjojen esillä oleminen kodeissa korreloi lapsen lukutaidon kanssa. Jos halutaan säilyttää Suomi maailman lukutaitoisimpana maana, täytyy valtion tehdä toimia, jotka edistävät kirjallisuuden tekemistä ja ostamista.

Lue Suomen tietokirjailijoiden vaalitavoitteet PDF-muodossa