Hyvä tahto ja syyllisten etsiminen eivät riitä: oppimistulosten parantamiseen tarvitaan oppikirjoja
Olen oppikirjailijana ja opettajankouluttajana kokenut sekä Pisa -oppimistulosten huippuvuodet 2010-luvun alkupuolella, että tulosten luisumisen alaspäin. Vuoden 2026 tulosten julkistamisen yhteydessä alkoi ilmetä jopa jonkinasteista pisapaniikkia. Syitä tulosten laskuun on etsitty muun muassa maahanmuutosta, älypuhelimista ja nuorten laiskistumisesta. Torni on kallistunut liikaa, mutta valitettavasti suunnan muuttamiseksi ei ole helppoja keinoja.
Jotain kuitenkin tiedämme varmuudella. Jos haluamme parantaa oppimistuloksia ja ylläpitää sivistystä, meidän täytyy lisätä lukemista, sekä kiinnittää huomiota käsitteiden ja ilmiöiden ymmärtämiseen, ja laadukkaan oppi- ja muun kirjallisuuden saatavuuteen.
Vuoden 2025 kuntavaaliehdokkaat yli puoluerajojen olivat suloisen yksimielisiä oppikirjojen, erityisesti paperikirjojen, tarpeesta oppimisessa. Ajattelin tuolloin, että sainpa tämänkin oppikirjailijan urallani kokea. Usein nimittäin oppikirjoja on vain mollattu, ja hyvää oppimista etsitty milloin netistä, milloin sekalaisista itse kootuista monistenipuista.
Haastan tulevat eduskuntavaaliehdokkaat pitämään ääntä siitä, että koulut hankkisivat uusia oppimateriaaleja kaikkien opiskelijoiden käyttöön kunnasta ja koulun sijainnista riippumatta. Näin ei valitettavasti tällä hetkellä ole. Kustannusyhdistyksen tilastot osoittavat, että kunnissa oppimateriaaleihin käytetään hyvin erisuuruisia määriä rahaa. Oppilaiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta on oikeus ja kohtuus, että jokainen saa käyttöönsä laadukkaat ja ajantasaiset oppimateriaalit.
Yhdenvertaisuutta on sekin, että myös opettajat saavat kunnolliset työvälineet. Miten opettaa laadukkaasti, jos joutuu ilta toisensa jälkeen taikomaan itse opetusmateriaalinsa? Pahimmassa tapauksessa tämä tapahtuu tekijänoikeuksia rikkoen, netistä kuvia, tekstiä ja tehtäviä imuroiden. Epäreilu resursointi opetusmateriaaleihin on yksi syy, miksi opettajat eivät jaksa työssään.
Oppikirja on monelle lapselle ensimmäinen tietokirja. Oppikirjaan voi luottaa, ja se sisältää ikätason mukaisesti kirjoitettua tutkittua tietoa. Tulevissa vaaleissa sivistyksen peloton puolustaminen pitää nostaa kärkiteemaksi ja siihen tarvitaan koulutuksen kunnianpalautusta. Pelkät arvovalinnat eivät kuitenkaan riitä. Aivan kuten Ruotsissa, myös Suomessa oppilaiden oikeus oppimateriaaleihin pitäisi kirjata lakiin. Tottakai oppikirjahankinnat vaativat rahaa, eiväthän ne tyhjästä tule. Tällaisia ratkaisuja on kuitenkin tehtävä, jos halutaan, että kaivatut hyvät oppimistulokset saadaan taas nousuun ja Suomi pysyy jatkossakin sivistysvaltiona.
Hannele Cantell on dosentti ja opettajankouluttaja Helsingin yliopistosta. Hän on kirjoittanut lähes 150 oppi- ja tietokirjaa. Cantell on aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja muun muassa koulutus- ja vammaiskysymyksissä. Hänet on palkittu Oppikirjailijapalkinnolla (2011) ja Vuoden Sivistyspalkinnolla (2024).
Kuva: Susanna Kekkonen