Faktahommissa-blogi

Apurahat ovat yhdistyksemme tärkein keino tukea suomalaisia tietokirjailijoita. Niitä myönnetään kahdesti vuodessa luovaan tietokirjalliseen työskentelyyn ja läpi vuoden tällaista työskentelyä tukeviin laitehankintoihin, matkoihin tai koulutuksiin. Apurahamme ovatkin kovin kysyttyjä, sillä saamme hakemuksia vuosittain yli 1700 kappaletta. Viime vuonna myönteisiä päätöksiä teimme 626 kappaletta.

Koska apurahoja ei riitä kaikille, noudatamme apurahapolitiikkaa, joka linjaa millaisia apurahoja yhdistys myöntää ja mihin tarkoituksiin. Päämääränämme on edistää laadukasta suomalaista tietokirjoittamista. Laadukkuus kiteytyy tässä yhteydessä ennen kaikkea siihen, että tietokirjailijalla on realistinen ja selkeästi kuvattu suunnitelma teokselleen ja apurahaa haetaan suunnitelman toteuttamiseen. Teosta, joka on valmistumassa tai jo valmis, emme tue, koska työskentelyapuraha on nimensä mukaisesti tarkoitettu kattamaan käsikirjoitustyön aikaisia elinkustannuksia.

Apurahahakemusten arviointi on aina tasapainoilua erilaisten näkökulmien välillä. Hakemuksia arvioiva apurahatoimikunta ja niistä päättävä hallitus pyrkivät tunnistamaan sekä ajankohtaisia että ajattomasti tärkeitä aiheita niin, että rahoitettavat hankkeet kokonaisuutena vahvistaisivat suomalaista tietokirjallista kenttää ja sen moninaisuutta. Yhdistys ei aseta tiedonaloja tai tietokirjallisuuden alalajeja mihinkään paremmuusjärjestykseen. Toisin sanoen hakemusten arvioinnissa ei tarkoituksellisesti suosita tai syrjitä mitään tietokirjan aihepiiriä tai muotoa.

Kilpailluin apurahamme on puolivuotisapuraha, jonka saaminen edellyttää täysipäiväisestä ansiotyöstä vapaata käsikirjoitustyötä. Tämä kriteeri on herättänyt ajoittain pientä närää, kun sen on tulkittu estävän eläkeläisiä hakemasta tätä apurahaa. Tarkkaan ottaen tuo sanamuoto ei estä eläkeläisiä hakemasta, mutta sanotaan suoraan: tiukassa kilpailutilanteessa on koettu reiluimmaksi ratkaisuksi antaa työikäisille tietokirjailijoille mahdollisuus vapautua puoleksi vuodeksi muusta ansiotyöstä ja keskittyä tietokirjoittamiseen ja tukea ansiotyön ikeestä jo pysyvästi vapautuneita tietokirjailijoita yhdistyksen muilla apurahoilla. Kannattaa huomata, että nekin voivat olla enimmillään lähes puolivuotisen suuruisia. Näitä apurahoja voivat saada myös seniorijäsenemme.

Minulta kysytään silloin tällöin myös sitä, miksei yhdistys myönnä koko- tai peräti monivuotisia apurahoja tietokirjailijoille. Lyhyt vastaus on, että myöntämämme apurahat rahoitetaan Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla, eli jaamme oikeastaan vahingonkorvauksia kopioinnin aiheuttamasta tulonmenetyksestä. Kun kopioinnista johtuvasta ”vahingosta” kärsivät lukuisat tietokirjailijat, on oikeudenmukaisempaa jakaa kohtuullisia korvauksia monelle kuin suuria harvoille.

Onnittelut kaikille tämän kevään apurahahaussa menestyneille! Ja muistutukseksi meille kaikille: hyvää hakemusta saa parantaa ja käyttää uudelleen jo syksyn haussa, mikäli hanke on edelleen ajankohtainen.

Timo Tossavainen

Timo Tossavainen on Suomen tietokirjailijoiden hallituksen puheenjohtaja.