Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät parillisten viikkojen tiistaisin.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa

Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!

Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji

Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020

Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä

Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon

Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun

Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta

Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan

Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä

Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun

Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?

Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan

Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana

Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät

Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?

Faktahommissa

Opaskirja infodemian aikaan

27.03.2020

Miksi kirjoittaa misinformaatiosta jotain niin vanhanaikaista kuin kirja, kun on kirjoittanut siitä vuosikausia verkkoon? Kuulin kysymyksen usein, kun tuorein tietokirjani Valheenpaljastajan käsikirja (Kosmos, 2019) viime lokakuussa ilmestyi.

Kirja on syntynyt samasta syystä kuin Yle Oppimiselle tekemäni Valheenpaljastaja-juttusarja, jota on julkaistu Ylen verkkosivuilla vuodesta 2015. Olen halunnut jakaa kaikille ihmisille faktantarkistuksen ja kriittisen ajattelun työkaluja. Minusta ne ovat uusia kansalaistaitoja, ja ne kuuluvat kaikille.

On toki loogista kirjoittaa internetissä tapahtuvista asioista juuri internetiin. Mutta kirja (oli se sitten paperille painettu tai digitaalinen) voi saavuttaa uusia yleisöjä. Myös verkkojuttujen lukijat saavat siitä syventävää tietoa.

Journalismilta vaaditaan ajankohtaisuutta. Tietokirjaa kirjoittaessaan toimittaja voi irtaantua ajattelemaan vapaammin ja laajemmin. Siinä missä uutisteksti vetää väkisin mutkia suoriksi, kirja sietää paremmin monimutkaisuutta ja epävarmuutta – tosin ei ajattelun hämärtymisen kustannuksella.

Kun kirjoitin Valheenpaljastajan käsikirjaa, ajattelin, että lukijan pitää voida palata kirjan pariin vielä vuosien ajan. Siitä pitää olla hyötyä aina, kun lukija kohtaa misinformaatiota ja haluaa ymmärtää siihen liittyviä ilmiöitä.

Siksi kirjassa on pitkiä lukuja, jotka ovat syväsukelluksia tärkeimpiin aihepiireihin, kuten salaliittoteorioihin ja misinformaation psykologiaan, eli siihen, mikä saa ihmiset uskomaan väärään tietoon. Samasta syystä siinä on tiiviitä tietoiskuja esimerkiksi terveyshuuhaan tunnistamisesta, kuvahakujen tekemisestä ja tiedonhaun tarkentamisesta.

Vaikka kirja on kirjoitettu ennen koronaviruspandemiaa, se auttaa tunnistamaan ja torjumaan virukseen liittyvää harhaanjohtavaa tietoa. Korona-aiheista misinformaatiota on jo liikkeellä niin valtavia määriä, että pandemian lisäksi on syytä huolestua infodemiasta.

Jokaisen kannattaa nyt ja aina muistaa ainakin nämä kaksi nyrkkisääntöä:

  1. Jos se vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Tämä pätee niin ihmeparannuskeinoihin kuin tunteisiin vetoaviin yksilötarinoihin.
  2. Jos pulssi nousee ja veri kohisee, ota tuumaustauko. Kun huomaat, että verkossa kohtaamasi informaatio herättää sinussa suuttumusta, pelkoa tai muita voimakkaita tunteita, pysähdy hetkeksi. Mieti, kannattaako tietoa jakaa eteenpäin.

Lue täältä vinkit korona-aiheisen misinformaation tunnistamiseen.

Johanna Vehkoo on misinformaatioon erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Johanna Vehkoon kuva: Arttu Muukkonen.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: