Faktahommissa-blogi

Tätä kirjoitettaessa ei vielä ole käytettävissä koko vuoden tietokirjallisuuden myyntitilastoja, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla. Tietokirjallisuuden myynti on laskenut jo useana vuonna peräkkäin ja tuskinpa Euroopan korkein arvonlisävero on ainakaan vauhdittanut myyntiä. Eikä tietokirjailijoille ole edelleenkään tarjolla koko- saati monivuotisia apurahoja, vaikka olemme yhdistyksenä tehneet töitä tämän asian eteen jo pitkään. Tietokirjailijoiden edunvalvonta tuntuu välillä vähemmän hohdokkaalta tehtävältä.

Kylmä matemaattinen fakta on, että suomenkielisen kirjallisuuden markkinat ovat niin pienet, että vain kourallinen tekijöitä voi elää pelkällä kirjallisella työllään. Toisin sanoen suomalaisen kirjallisuuden elinehto on toimiva apurahajärjestelmä. Julkisuudessa on esitetty useita erilaisia keinoja tällaisen järjestelmän rahoittamiseksi, mutta tässä keskustelussa helposti hämärtyy se, että tieto- ja kaunokirjailijoiden haasteet ovat osin erilaiset.

Tietokirjailijoiden pääsy kohtuullisille tuloille ei järjesty esimerkiksi pelkästään sillä, että asetetaan suoratoistopalveluille vero ja jaetaan näin kerätty potti teosten kuuntelu- ja lukukertojen mukaisesti tekijöille. Syy tähän on selkeä: merkittävä osa tietokirjallisuudesta ei edes muunnu äänikirjallisuudeksi taulukoiden, kaaviokuvioiden ja muiden teokselle oleellisten visuaalisten elementtien takia. Suhtaudun epäilevästi myös siihen, että tietokirjojen hintojen kollektiivinen säätely johtaisi alan vahvistumiseen. Tietokirjojen tekemisen kustannukset vaihtelevat erittäin paljon, ja moni teos jää kokonaan tekemättä, jos kustantaja ei voi säätää teoksen hintaa todellisten kulujen ja kysynnän mukaan. Arvonlisäveron laskeminen välittömästi eurooppalaiselle keskitasolle ja pitkällä aikavälillä nollaan on sen sijaan askel oikeaan suuntaan, vaikkei sekään yksin ratkaise ongelmiamme.

Tärkeintä olisi kuitenkin saada alalle kunnollinen valtion rahoittama apurahajärjestelmä. Sen rakentamisen esivalta voisi aloittaa korjaamalla kirjastoapurahojen vinoutuneen jakosuhteen (90 % kaunokirjallisuudelle – 10 % tietokirjallisuudelle) ja myöntämällä tietokirjailijoille samanlaisia pitkiä apurahoja kuin kaunokirjailijoillekin. Samalla voisi korjata toisenkin valuvian eli ottaa kaikki kirjat lainauskorvauksen piiriin jakelukanavasta riippumattomasti. Valtio ei voi vetäytyä vastuustaan tietokirjallisen kulttuurimme elinvoimaisuuden takaajana vaikeassakaan taloudellisessa tilanteessa vetoamalla Kopioston keräämiin ja yhdistyksemme jakamiin apurahoihin, sillä tosiasiassa ne eivät ole stipendejä tietokirjailijoille vaan yhteisöllistä vahingonkorvausta kirjojemme kopioinnista aiheutuvista myyntitulojen laskusta. Yllä oleva toivomuslista ei ole pitkä eikä kohtuuton.

Timo Tossavainen

Timo Tossavainen on Suomen tietokirjailijoiden hallituksen puheenjohtaja.