Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Riitta Korhonen: Turvaa selustasi, elämäkerturi!

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Faktahommissa

Turvaa selustasi, elämäkerturi!

28.03.2024

Riitta Korhonen

Tunnettu julkisuuden henkilö halusi itsestään elämäkerran. Kustantamo ehdotti hänelle useita eri kirjoittajia. Ensimmäinen kirjoittaja ei kohteelle kelvannut, toisen kanssa sukset menivät heti alkumetreillä ristiin, kolmas kyllästyi kohteen tuittuiluun. Neljännellä oli lehmän hermot ja yhteistyö käynnistyi. Elämäkerturi luki lähdeaineistoja, haastatteli, kuunteli, nauhoitti, purki nauhoja ja kirjoitti. Meni kevät, meni syksy, meni talvi ja tuli uusi kevät. Käsikirjoitus oli valmis, moneen kertaan tarkistettu ja editoitu. Kustantajan katalogiin ja kirjan kansiin olivat kuvat valmiina ja markkinointisuunnitelma paperilla. Juuri ennen h-hetkeä kirjan kohde yllättäen ilmoitti, ettei kirjaa saa julkaista. ”Liikaa intiimejä asioita, en todellakaan tarkoittanut noin, mistä sinä keksit näitä asioita…” Elämäkertaa ei koskaan julkaistu.

Tapaus on harvinainen mutta ei ainutkertainen. Aika ajoin jo tekeillä ollut elämäkerta jää julkaisematta. Kirjoittaja ja kohde riitautuvat, heille tulee niin pahoja näkemyseroja, ettei yhdessä voida jatkaa. Tällöin useimmiten riittää, että hankkeelle otetaan aikalisä. Aina ei sekään auta. Yrityshistorioissa hankkeiden keskeytyminen on yleisempää kuin henkilöhistorioissa. Etenkin perheyrityksissä yksikin suvun jäsen saattaa estää jo valmiin kirjan julkaisemisen.

Miten käy kirjoittajan? Jääkö hän nuolemaan näppejään? Pitääkö mahdollisesti hankkeeseen saadut apurahat palauttaa?

Apurahoja tuskin tarvitsee palauttaa, kunhan perustelut työn keskeytymiselle ovat vakuuttavat. Kustantamot tulevat useimmiten vastaan ja korvaavat kirjoittajalle jotain, vaikkapa kirjasta saadun ennakon. Ja taitava kirjoittaja voi tietenkin käyttää keräämänsä aineiston ja kirjoittaa siitä vetävän romaanin. Auktorisoitua elämänkertaa hän tuskin ilman kohteen lupaa voi kuitenkaan julkaista.  

Kustannussopimuksen saaminen on aina kirjoittajalle riemun paikka. Ja miksei olisikin, niin häviävän pieni prosentti kirjaideoista päätyy koskaan kirjaksi asti. Mutta riemun hetkelläkin kannattaa kirjoittajan turvata selustansa. Kustannussopimus ei ole vielä varma tae kirjan julkaisemisesta. Kannattaa siis sopia, miten menetellään, jos hanke kirjoittajasta riippumattomista syistä keskeytyy. Kustannussopimuksista tällaista paragrafia ei useinkaan löydy. Mutta sellaisen voi sopimukseen hyvin lisätä.

Riitta Korhonen on tietokirjailija ja toimittaja sekä yhdistyksen hallituksen jäsen.