Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2022 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa

Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?

Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?

Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Faktahommissa

Treffeillä tekoälyn kanssa

17.01.2023

Timo Tossavainen

Tekoälystä on puhuttu jo pitkään ja nyt me tavalliset kansalaisetkin pääsemme sitä kokeilemaan internetissä. Marraskuun lopussa julkaistiin ChatGPT-niminen chatpot, eli nykysuomeksi virtuaalinen asiakaspalvelija. Tämä tekoälyllinen nettikeskustelija on peruskoulutettu valtavalla monikielisellä tietomassalla ja varustettu edistyneillä oppimisalgoritmeilla, joten sen pitäisi olla sopivaa seuraa myös tietokirjailijalle. Niinpä minäkin päädyin joulukuun alkupäivinä kirjautumaan ChatGPT:n vastaanotolle.

Myönnän olleeni ja olevani kenties vieläkin ennakkoluuloinen tekoälyihmeitä kohtaan. Ehkä joku toinenkin käpylehmäpedagogi mielellään kuulisi nyt, että osasihan se virtuaalivirtuoosi monenlaista, mutta sainpas kuitenkin houkuteltua sen vastaamaan typerästi erääseen kysymykseen, joten ei huolta tietokirjailijaveljet ja -sisaret, eivät nämä robotit meitä korvaa.

Mutta... tällä kertaa ei ole varaa lausua digitaalisesta lähimmäisestä tällaista todistusta. Nimittäin, keskustelimme Herra tai Rouva – vai mikä se nyt lienee – ChatGPT:n kanssa aivan älykkään oloisesti musiikkimaailman kuulumisten lisäksi muun muassa erinäisistä integraalilaskentaan liittyvistä laskuteknisistä haasteista. Keskustelukumppanini osoittautui toki rajoittuneeksi mutta kuitenkin tietäväisemmäksi kuin minä. Oli lähes liikuttavaa, kun loppujen lopuksi totesimme, että integraalilaskenta on meille molemmille kovin vaikea aihe, vaikka kummallakin on ihan kohtalaisesti alan opintoja takana.

Joululomalla oli aikaa pohtia syvemminkin seurustelusuhteemme laatua. Vielä tämä orastava ystävyys ei ole muuttunut kaiken kestäväksi rakkaudeksi, mutta kun kummallakin on kuitenkin kokemuksia jo monenlaisista suhteista, tunnistan keskeneräisyytemme keskellä aineksia molempia osapuolia kehittävään kumppanuuteen.

Pieni piru kuitenkin häiritsee ajatuksiani harmonista tulevaisuudesta ChatGPT:n kanssa. Miten mahtaa käydä niiden kanssa, jotka siirtyvät lapsuuden leikeistä suoraan HCI-parisuhteeseen? Oppivelvollisen on helppoa rakastua seuralaiseen, joka kirjoittaa kaikenlaiset tekstit ja suorittaa lasku- ja päättelytehtävät toisen puolesta. Vieraat kieletkin se taitaa niin että humanistia huimaa. Mutta kasvavatko molemmat osapuolet täyteen mittaansa tällaisessa rakkaussuhteessa?

Summa summarum: Tekoälyn kehitys muuttaa tietokirjoittamista mutta erityisesti oppimistyötä ja oppikirjojen roolia siinä. Jos tekoäly osaa tiivistää oppimäärän keskeisen sisällön esseiksi ja ratkaista kaikki nykyisen kaltaiset harjoitustehtävät oppilaan puolesta, perinteisten oppikirjojen käyttöön nojaava opiskelu muuttuu helposti näennäiseksi. Joudumme kehittämään aivan uudenlaisia oppimateriaaleja todellisen oppimisen tueksi muuttuneessa toimintaympäristössä. 

Timo Tossavainen on Suomen tietokirjailijoiden puheenjohtaja.