On ihanaa olla kirjailija!
”Ouluun avataan uusi kirjakauppa. Tervetuloa!”
Vapun jälkeen Oulun kirjailijaseuran päämajassa – Oulun kirjallisuuden talolla – vietettiin uuden kirjakaupan avajaisia. Rosebud oli tehnyt ilahduttavan rohkean päätöksen avata tiloihimme 20 hyllymetrin verran pohjoista sivupistettä. Aiemmin talolla on toiminut kirjailijaseuran jäsenten teoksia myyvä, harvakseltaan auki oleva myyntipiste.
Talo oli tupaten täynnä. Erityisen mukavaa oli nähdä lapsia ja nuoria, jotka etenivät kuin taskuravut sivuttain, pää kenossa tutkimassa hyllyjen antia. Paikallisia kirjailijoita oli paikalla signeeraamassa omia teoksiaan.
”Tuntuu limaiselta mennä tyrkyttään omaa kirjaa.”
”Oon ollut täällä kolme tuntia, myynyt tuttavalle yhen kirjan.”
”Olis pitäny laittaa kaulaan pahvikyltti: köyhä ja nälkänen. Kirjailija.”
Jo muutaman vuoden ajan useimpien niin kauno- kuin tietokirjailijoidenkin elämä on ollut kituuttamista. Moni on harkinnut lopettavansa tai jo lopettanut kirjoittamisen. Tekemisen ja uuden luomisen tilalle on tullut melankolia ja turhautuminen; työllä ei tunnu olevan merkitystä.
Avajaissimaa hörppiessämme valitimme kulttuurileikkauksista, kirjamyynnin alapaatoksesta ja alueellisesta epätasa-arvosta. Haukuimme kustantamoiden tapaa kohdistaa markkinointi harvoihin ja valittuihin. Ja miksi ne eivät neuvottele parempia äänikirjadiilejä? Oli katarttista tykittää kollektiivinen täyslaidallinen, oikein piehtaroida alan ongelmakohdissa.
”On ihanaa olla kirjailija!”
Siis mitä?
Signeeraamaan tullut, juuri esikoistietokirjansa julkaissut nainen totesi näin useaan kertaan päivän mittaan. Hän oli aina unelmoinut olevansa kirjailija – ja nyt siitä oli tullut totta. Ajatuksessa oli jotain etäisesti tuttua.
Muistin, kuinka lähdin 12 vuotta sitten huhtikuussa yhdessä kokki Janne Pekkalan ja valokuvaaja Vesa Rannan kanssa allekirjoittamaan sopimusta ensimmäisestä tietokirjastani, ”Saunakeittokirjasta” (Tammi). Junalla jyskyteltiin isolle kirkolle (törsäsimme omakustannematkaan vähintäänkin sadan kirjan myyntirojaltit). Päällä vähän parempaa seppälää. Juotiin kustantamossa kahvia naurettavan pienistä valkoisista kupeista, kuohuvaa ei tarjoiltu.
Se oli polleaa. Se oli hauskaa.
Nykyisin kustannussopimuksen muistaa allekirjoittaa netissä vasta useamman muistutusviestin jälkeen, yleensä laskujen maksamisen ohessa.
Mihin on kadonnut kirjailijuuden ilo? Milloin se muuttui turhautumiseksi ja häpeäksi?
”On ihanaa olla kirjailija!”
Hyvä kollega, en tiedä oliko tietokirjailijaksi tuleminen sinulle haave vai pakotettiinko sinut siihen, mutta taputa tänään itseäsi selkään: Senkin rohkea ryökäle, sinä teit sen!
Ja sitä ei kukaan voi saksia sinulta pois.
Katariina Vuori
FM Katariina Vuori on koulutukseltaan arkeologi, fysioterapeutti, kirjallisuusterapiaohjaaja, sanataideohjaaja sekä taidepedagogi. Vuori on toiminut useissa Suomen tietokirjailijoiden, Sanaston, Oulun kirjailijaseuran ja European Writers’ Councilin luottamustehtävissä. Vuori on ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 2014 ja hallituksen jäsen vuodesta 2025 lähtien.
