Harjoittelijana tietokirjailijoilla
Keväällä arkeeni gradun kirjoittamisen parissa tuli muutos, kun aloitin viestinnän harjoittelun Suomen tietokirjailijoilla. Ennen harjoittelun alkua toivoin pääseväni tekemään monipuolisesti erilaisia työtehtäviä ja kerryttämään ymmärrystäni kirja-alasta. Vastavalmistuvalle opiskelijalle harjoittelu on kurkistus oman alan työtehtäviin ja mahdollisuus soveltaa oppimaansa käytännössä. Parhaimmillaan harjoittelu antaa myös vahvistusta omille uranäkymille: olisiko tämä sellainen työ, jota haluaisin tulevaisuudessakin tehdä?
Olikin siis onnenpotku, että pääsin viettämään kevään ja alkukesän juuri tietokirjailijoilla, sillä nuo odotukset ja toiveet todella toteutuivat. Sain suunnitella kirjamessuja, kirjoittaa tiedotteita ja somepostauksia, järjestää kirjasto- ja kouluvierailuja ja osallistua yhdistyksen kevätkokoukseen Kuopiossa. Tänä vuonna järjestetään joka toinen vuosi toistuva Tietokirjafestivaali, jonka suunnittelu ja verkkosivujen päivittäminen saavuttivat huippunsa harjoitteluni aikana.
Ensikosketukseni oman alan töihin antoi siis paljon käytännön kokemusta ja konkreettisia oppeja, mutta nyt kun gradun viimeistelyä värittäneen kesän jälkeen mietin kulunutta kevättä, on päällimmäisenä mielessä lämmin ja välitön ilmapiiri, jossa tunsin heti olevani osa porukkaa. Tittelini mukaan sain nimenomaan harjoitella, kokeilla ja oppia, eikä tyhmiä kysymyksiä tuntunut olevan – vaikka niitäkin varmasti esitin.
(Liian) lyhyt harjoittelu oli siis kaikin puolin antoisa, ja kiinnostukseni kirja-alaa kohtaan kasvoi entisestään. Onneksi pääsenkin nauttimaan yhdistyksen toiminnasta ja tietokirjallisuuden moninaisuudesta syyskuussa järjestettävillä Tietokirjafestareilla, joissa kevään suunnittelutyömme konkretisoituu. Tämän vuoden teema festareilla on Muutos, ja muutosta on ilmassa myös omassa syksyssäni, kun lähden suorittamaan viimeisiä opintojani Saksaan. Sitä ennen kuitenkin nautin vielä Suomen alkusyksystä luettavien kirjojeni pinoa purkaen.
Rosa Mattila