Siirry sisältöön

Tekoälystä sopiminen on vaikeaa, mutta välttämätöntä

Faktahommissa-blogi 5.2.2026 Mikko Niemelä

Olemme päivittäneet yhdessä Suomen Kirjailijaliiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen kanssa laatimiamme kustantamisen hyviä käytäntöjä. Hyvissä käytännöissä otetaan nyt ensimmäistä kertaa kantaa esimerkiksi tekoälystä sopimiseen. Uudistus voi monen mielestä olla jo myöhässä, mutta tekoälystä sopiminen on osoittautunut erityisen hankalaksi, sillä tekoälyteknologia kehittyy koko ajan. Aloittaessani työssäni neljä vuotta sitten kukaan ei alalla vielä puhunut tekoälystä. Viime vuosina kaikki keskustelut tuntuvat kääntyvän aiheeseen.

Yksi hyvien käytäntöjen uudistus on se, että tekijää ja kustantajaa suositellaan sopimaan tekstin- ja tiedonlouhinnan (text and data mining, TDM) kielto-oikeuden käyttämisestä. Tämä on ns. tekoälyn kouluttamisen kielto, sillä tekoälyn kouluttamisen oikeutusta on perusteltu EU:n DSM-direktiivistä (direktiivi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla) lähtöisin olevalla TDM-poikkeuksella. Kielto-oikeuden käyttäminen alkaa olla kirja-alalla jo yleinen käytäntö. Vielä on avoin juridinen kysymys, tarvitaanko tekoälyn kouluttamiseen teoksella oikeudenhaltijan lupaa. Juridinen kysymys ratkaistaan ennen pitkää, todennäköisesti vuosia kestävien oikeudenkäyntien jälkeen. Sillä välin on syytä olla aktiivinen sen suhteen, että suojelemme kirjojen tekijänoikeuksia käytettävissä olevilla keinoillamme.

Lisäksi hyvissä käytännöissä suositellaan tekoälyn hyödyntämisen periaatteista sopimisesta kirjailijan ja kustantajan välillä. Olen kuullut tietokirjailijoilta erilaisia kantoja tekoälyyn liittyen; osa tietokirjailijoista vastustaa tekoälyä ja sen käyttöä täysin ja osa käyttää sitä aktiivisesti. Samoin kustantamoiden välillä voi olla eroja siinä, kuinka paljon tekoälyä hyödynnetään esimerkiksi kustannustoimittamisen työkaluna. Kustantajan kanssa kannattaa avoimesti keskustella siitä, millaiset odotukset sinulla on omalle kirjaprojektillesi, halusit sitten hyödyntää tekoälyä tai kieltää sen käytön.

Hyvien käytäntöjen lisäksi tietokirjailijan olisi syytä olla tietoinen EWC:n (European Writers’ Council) suosituksista tekoälyn käytöstä. EWC:n ohjeet laadittiin jo kesällä 2024, ja ne löytyvät suomennettuna verkkosivuiltamme. Suosituksissa pureudutaan syvällisemmin generatiivisen tekoälyn eettiseen, lainmukaiseen ja vastuulliseen käyttöön kirja-alalla. Tästä huolimatta EWC:n ohjeetkin ovat mielestäni vain pintaraapaisu niihin kysymyksiin, joita tekoäly on herättänyt kirja-alalla.

Tekoälystä ei välttämättä tarvitse sopia kustannussopimuksessa mitään, mutta asiasta kannattaa silti keskustella kustantajan kanssa. Jos kumpikaan osapuoli ei ole kiinnostunut käyttämään tekoälyä, on sekin jo hyödyllinen tieto. Jos tekoälyn hyödyntämisestä ollaan kiinnostuneita, olisi hyvä sopia jonkinlaiset pelisäännöt sen hyödyntämiselle. Tarkempia neuvoja voit tietenkin kysyä yhdistyksen juristilta.

Mikko Niemelä

Kirjoittaja on Suomen tietokirjailijat ry:n juristi ja on ollut mukana päivittämässä kustantamisen hyviä käytäntöjä.

Takaisin sivulle Faktahommissa-blogi