Paavo Castrén, Helena Honka-Hallila, Satu Itkonen, Veli-Pekka Lehtola ja Juha Taskinen palkittiin

Veli-Pekka Lehtola (vas.), Satu Itkonen, Helena Honka-Hallila ja Paavo Castrén. Juha Taskinen ei päässyt palkintojenjakoon.

Suomen tietokirjailijat ry on myöntänyt Tietokirjailijapalkinnot vuonna 2011 viidelle tietokirjailijalle. Palkinnon saivat professori emeritus Paavo Castrén, FL Helena Honka-Hallila, FM Satu Itkonen, professori Veli-Pekka Lehtola ja dokumentaristi Juha Taskinen.

Tietokirjailijapalkinnot, kukin 8000 euroa, myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta. Palkinnot jaettiin nyt 11. kertaa.

Juha Taskinen kukitettiin syyskokouksen iltatilaisuudessa 25. marraskuuta.

Paavo Castrén (s. 1938, asuinpaikka Kauniainen) on Helsingin yliopiston klassillisen filologian emeritusprofessori, jonka laajan tuotannon uusin on vasta ilmestynyt Uusi antiikin historia. Helena Honka-Hallila (s. 1954, Turku) on paikallishistorioiden ja perinnekäsityökirjojen tekijä tuoreimpana aiheenaan pitsinnypläys. Satu Itkosen (s. 1964, Helsinki) erityisen kiinnostuksen kohteena ovat taiteesta kirjoittaminen ja puhuminen sekä taiteen saavutettavuus ja sen soveltava käyttö. Kirjoistaan neljä hän on kirjoittanut selkokielellä. Veli-Pekka Lehtola (s. 1957, Oulu) on tehnyt useita teoksia saamelaisten ja Lapin historiasta ja kulttuurista: seuraavaksi ilmestyy yleistajuinen suurteos saamelaisten ja suomalaisten suhteiden historiasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Juha Taskinen (s. 1958, Savonlinna) on teoksillaan ja elämäntyöllään norppien puolesta osoittanut kuinka tietokirjoilla todella voi vaikuttaa.

Palkinnot jaettiin Helsingin kirjamessuilla 29. lokakuuta. Palkinnot jakoivat Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Pirjo Hiidenmaa ja varapuheenjohtaja Markku Löytönen.

Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen palkintoperusteluissa mainitaan mm. seuraavaa:

Professori emeritus Paavo Castrén:

Helsingin yliopiston klassillisen filologian emeritusprofessori ja Suomen Ateenan-instituutin ensimmäinen johtaja Paavo Castrén on merkittävä tiedemies, joka kansainvälisesti tunnetaan erityisesti Pompejin tutkijana. Hänen muita tutkimusaiheitaan ovat olleet mm. latinalainen epigrafiikka ja Rooman sosiaalihistoria. Tieteellisten tutkimustensa ohella Castrén on julkaissut myös alansa oppikirjoja, antiikin kirjallisuuden suomennoksia sekä suurelle yleisölle suunnattua tietokirjallisuutta.

Paavo Castrénin tuotantoon kuuluu kymmeniä nimikkeitä. Tänä syksynä ilmestynyt Uusi antiikin historia on ensimmäinen koskaan laadittu suomenkielinen yleisesitys kreikkalais-roomalaisesta antiikista eli tuhansien vuosien mittaisesta ajanjaksosta, jolle länsimainen kulttuuri suurelta osin perustuu. Elämänmittaiseen tutkimustyöhön ja oppineisuuteen nojaava synteesi tarjoaa kokonaiskuvan valtavasta aiheesta, käsittelee antiikin maailman kaikkia elämänaloja ja oikoo monia piintyneitä väärinkäsityksiä.

Suomessa on merkittävä antiikin tutkimuksen perinne, jota Paavo Castrénin elämäntyö edustaa parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen lukuisten tiedettä popularisoivien kirjojensa, artikkeliensa ja esitelmiensä ansiosta antiikin kulttuurin hedelmöittävä vaikutus tuntuu myös suomalaisessa nykykulttuurissa.

FL, tietokirjailija Helena Honka-Hallila:

Helena Honka-Hallila on vapaa kirjoittaja ja tutkija. Hän on alun perin historioitsija, jonka erikoisalaa on paikallishistoria, ja hän on kirjoittanut lukuisia paikallishistorioita ja yhdistysten historioita. Näistä voidaan mainita mm. Riihimäen, Orimattilan, Someron ja Somerniemen sekä Ylöjärven historiat. Honka-Hallilan aiheet vaihtelevat suuresta pieneen: hän on kirjoittanut suvun ja talon historiaa (Esa ja Anna: Vesilahden Ärölän suvun ja talon vaiheita) ja toisaalta kansanedustuslaitoksen historiaa (Miten eduskunta toimii, yhdessä Mikael Hidénin kanssa).

Honka-Hallilan uusin aluevaltaus ovat perinnekäsityöt, joita hän on kuvannut teoksissaan Ryijystä räsymattoon, Ristipistoja kotien kätköistä ja Valkokirjontaa kotien kätköistä.
Kaikkiaan Helena Honka-Hallila on julkaissut kolmisenkymmentä historiateosta, joiden kaikkien taustatyöhön kuuluu merkittävä aineiston etsintä ja kuvaus. Teoksillaan hän nostaa arjen ja eletyn elämän historiaa ansiokkaasti esiin.

FM, tietokirjailija, taidearvostelija, vapaa museopedagogi Satu Itkonen:

Satu Itkonen on tietokirjailija, taidearvostelija ja vapaa museopedagogi. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri taidehistorian alalta. Itkosen erityisalaa on taiteesta kirjoittaminen, ei niinkään taidehistoria tai taiteentutkimus. Hän on kirjoittanut tai toimittanut yhteensä noin kolmekymmentä kirjaa sekä lukuisia lehtiartikkeleita suomalaisesta kuvataiteesta. Näiden lisäksi hän on julkaissut opetusaineistoja taideharrastajille ja lasten taidekasvatukseen.

Itkonen on käsitellyt kirjoissaan teemoja, jotka ovat jääneet valtavirran katveeseen. Hänen kirjoistaan voidaan mainita mm. Mikä mahtava mörkö, joka käsittelee kehitysvammaisten taidetta. Itkonen on julkaissut myös selkokielisiä teoksia ja kouluttaa selkokielen käyttäjiä. Hänen uutuusteoksensa on Taidekuvan äärellä – katso, koe, jaa, joka rohkaisee lukijoita monipuoliseen taideteosten ja -kuvien tarkasteluun ja käyttämiseen.

Professori Veli-Pekka Lehtola:

Veli-Pekka Lehtola on saamelaista kulttuuria ja Lapin historiaa käsittelevissä kirjoissaan tehnyt näkyväksi pohjoisen omaa, kansalliset rajat ylittävää näkökulmaa ja asettanut näin samalla kyseenalaiseksi ulkopuolisten tuottaman Lappi-tietouden perusteet.

Lehtola on tuonut ansiokkaasti esiin suomalaisessa historiankirjoituksessa vähemmän esillä olleita aiheita, kuten Petsamon historian ja saamelaisten kohtalot evakkoina jatkosodan jälkeen. Hän on kirjoittanut elämäkerrat niin "kolttien kurittajana" tunnetusta K. M. Walleniuksesta kuin kolttia puolustaneesta Karl Nickulistakin. Väitöskirjassaan Rajamaan identiteetti (1997) hän tutki suomalaisen kirjallisuuden Lapin-kuvauksia.  Ajantasaisen mutta historiatietoisen yleiskuvan tarjoaa Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide. Lehtola on käsitellyt myös Saamen radion ja Saamelaiskäräjien historiaa, ja hänen teoksiaan on ilmestynyt niin pohjoissaameksi kuin englanniksikin.

Kirjoittajana Lehtolalla on kertojan lahja. Kerronnan imu näkyy selvästi viime vuonna ilmestyneessä Presidentin kyydityksessä, jossa hän kuvaa presidentti Ståhlbergin surkuhupaisiakin piirteitä saanutta muilutusmatkaa itärajan tuntumaan.

Lehtola toimii saamelaisen kulttuurin professorina Giellagas-instituutissa Oulun yliopistossa. Vuonna 1997 hän sai Saamelaisinstituutin myöntämän Israel Ruongin tunnustuspalkinnon ja vuonna 2005 Oulun Historiaseuran jakaman Olaus Magnus -palkinnon.

Dokumentaristi Juha Taskinen:

Juha "Norppa" Taskinen on luontokuvaaja ja tietokirjailija. Hän on tehnyt myös lukuisia luontoelokuvia. Hän on keskittynyt yli 30 vuotta kestäneessä työssään erityisesti saimaannorppaan ja Saimaan järviluontoon.

Taskisen oma kirjallinen tuotanto ei ole kovin laaja, mutta hänen kaikilla teoksillaan on ollut suuri merkitys ja huomattava vaikutus niiden asioiden parantamiseksi, joista hän kertoo. Taskinen on ollut lisäksi osatekijänä useissa teoksissa ja hänen kuviaan on käytetty kymmenissä muissa kirjoissa.

Taskisen teos Unelma Saimaasta (1991) valittiin ilmestymisvuonna vuoden luontokirjaksi. Hän on kuvannut myös Laatokan luontoa ja laatokannorppaa muun muassa teoksessaan Laatokan seitsemän merta (1998). Teos on julkaistu myös venäjäksi. Taskisen teos Paluu Saimaalle (2009) kertoo sekin komein kuvin ja paneutuen norpista ja niiden elinehdoista Saimaalla.

Taskisen teoksista välittyy rakkaus luontoon. Hän aikoo jatkaa norppien puolesta taistelemista "niin pitkään kuin räpylät heiluu" (HS 6.4.2009). Taskisen elämäntyö uhanalaisen eläinlajin puolesta on samaa tasoa kuin Yrjö Kokon teoksella Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu (1950), jolla oli suuri merkitys Suomen kansallislinnun pelastamisessa.  Juha Taskisen kirjat ja niiden saama vastaanotto kertovat, että tietokirjoilla voi vaikuttaa.

Suomen tietokirjailijat ry:n palkinnot rahoitetaan Kopioston perimillä tekijänoikeuskorvauksilla.