Sähköinen julkaiseminen tietokirjailijan näkökulmasta -tutkimus on valmistunut

20.6.2012

Uusmediatutkija, FM Pirjo Rautiaisen tutkimus Sähköinen julkaiseminen tietokirjailijan näkökulmasta on valmistunut. Raportissa tarkastellaan tietokirjailijoita sekä sisällöntuottajina että käyttäjinä. Tutkimukseen osallistui 85 tietokirjailijaa.

Tutkimuksen mukaan sähkö- eli e-kirja on vielä uusi väline tietokirjailijoille: noin puolet haastatelluista piti sitä (ja lukulaitetta) itselleen epäsopivana tuotteena. Tosin negatiivisen mielikuva johtui siitäkin, ettei haastatellulla ollut kokemusta e-kirjasta. Suoraan sähköisiä julkaisuja ovat tehneet lähinnä oppikirjailijat ja tiedekirjoittajat. Muiden tekijöiden e-kirjaversiot on tehnyt painetun kirjan pohjalta kustantaja.

E-kirjojen kustannussopimukset ovat tietokirjailijoille haaste. Haastatellut eivät yleensä tunteneet tarkkaan e-kirjasopimustensa sisältöä eivätkä sopimusprosentteja. Ongelma on, että tietokirjailijan kanssa tehdään e-kirjasopimus, vaikka kustantaja ei ole edes aikeissa julkaista e-kirjaversiota. Pohdittavaksi on jäänyt muiden muassa se, onko mahdollista julkaista e-kirjaversio muualla ja milloin voimassaoleva e-kirjasopimus päättyy.

Haastateltujen mukaan kustantajilla ei ole kovin suurta halukkuutta julkaista tietokirjoja e-kirjoina. Kustantajat ovat perustelleet haluttomuuttaan sillä, ettei e-kirjalle ole tarpeeksi ostavaa yleisöä ja että e-kirja söisi painetun kirjan myyntiä. Kustantajan mukaan sähkökirjan tuottaminen on myös teknisesti vaativampaa (taitto), mikä lisää kustannuksia.

Suurin osa haastatelluista näki perinteiset kustantamot tärkeinä tulevaisuudessa, eikä niiden toiminnan uskottu murtuvan sähköisyyden myötä. Tärkeää on kustantamoiden tarjoama laadunvalvonta, tehokas työskentelykoneisto ja markkinointi. Ne tietokirjailijat, joilla on merkittävää taloudellista hyötyä julkaisuista, toivovat kustannusmallin pysyvän entisellään. Monet muut haastateltavat toivoivat alalle enemmän liikkuvuutta.

Oppikirjailijoita hämmentää keskustelu, jossa viralliset tahot korostavat, että sähköinen materiaali on edullista tai ilmaista. Myös kustantamoiden ja jakelijoiden kilpailutilanne on täysin auki. Oppikirjailijat pelkäävät, että jokin kansainvälinen toimija tuo laajasti tarjolle ilmaista materiaalia: mutta mikä on niiden sopivuus suomalaisiin kouluihin ja mikä taho suorittaa laatukontrollin?

Tietokirjailijoista oppikirjailijat olivat huolestuneimpia tekijänoikeuksista. Tekijänoikeuksien rajat ovat epäselviä esimerkiksi opettajille aina ala-asteelta yliopistotasolle. Sähköisyys muuttaa kopiointitapaa, muttei välttämättä lisää sitä. Sähköisen materiaalin tekijänoikeusongelmat koskevat tällä hetkellä etenkin internetin aineistoja, ei e-kirjoja.

Rautiainen haastatteli tutkimustaan varten 28 tietokirjailijaa, joista yleistä tietokirjallisuuden alaa edusti 15, oppikirjallisuutta 7 ja tiedekirjallisuutta 6 haastateltavaa. Lisäksi 57 tietokirjailijaa osallistui sähköpostikyselyyn. Suomen tietokirjailijat ry on tukenut tutkimusta.
 

Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan tästä (pdf).