Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi
Anna-Stina Nykänen
Etätöiden alkaessa olin hetken vaipua epätoivoon. Mies oli kuollut, poika lentänyt pesästä ja asuin yksin. Ja sitten vielä menetin tiiviin työyhteisön, kun etätyöt alkoivat. Olin työskennellyt yli 30 vuotta Hesarissa ja kuvittelin, etten osaisi kirjoittaa ilman niitä ihmisiä, en saisi mitään aikaan. Vielä mitä.
Yksinäisyyden pelossa sovin alkuun, että kirjoitan kolumnin joka päivä. Se sujui ällistyttävän hyvin. Nousin aamulla innolla töihin. Huomasin, että oma pölötykseni töissä maisemakonttorissa ei häirinnyt vain muita, vaan myös minua. Aloin paremmin kuulla omaa ääntäni. Aloin nähdä omassa työssäni pitkäjänteisyyttä.
Yksin kotona, kokoelma kolumneja ilmestyi ensimmäisen koronavuoden jouluksi. Toisena koronakeväänä otin jo virkavapaata ja lähetin elämäni ensimmäiset apurahahakemukset. Kesäkuussa lähti painoon Hannu Hautala – Legendan perintö, se ilmestyy syyskuussa. Jo toinen kirja näiden poikkeusolojen aikana – vaikka en etukäteen ollut ajatellut kirjojen kirjoittamista lainkaan!
Poikkeusoloissa olen itsenäistynyt. Ehkä jopa lentänyt pesästä. Toki olin koronan lisäksi muutenkin elämässäni poikkeusoloissa. Uuden edessä. Mutta mitä uutta voi syntyä eristyksissä? Varmasti sekin, että ei voinut harrastaa eikä hengailla, ei muodostunut ajanvieton hupirutiineja, vaikutti. Onhan historiassa paljon esimerkkejä kirjailijoista, jotka ovat tehneet parhaat työnsä eristyksissä. Esimerkiksi vankilassa.
Luulen, että poikkeusolot tekivät minusta nimenomaan tietokirjailijan. Kun on enimmäkseen yksin, on parasta yrittää pysyä todellisuudessa kiinni. Aina se ei omassa elämässä tunnu olevan helppoa. Silloin tietokirjan kirjoittaminen pitää ihmisen järjissään. Pala palalta kasvaa kokonaisuus, joka on suurempi kuin osiensa summa. Niin kuin kirja aina on.
Anna-Stina Nykänen on Helsingin Sanomien toimittaja, kolumnisti ja tietokirjailija. Hän on puheenjohtajana TIETOKIRJA.FI-tapahtuman paneelikeskustelussa Kielletyt ilot – Huvi ja arki poikkeusoloissa 25.8. klo 17 sekä mukana Tietokirjaraadissa 26.8. klo 18. Lisätiedot ja koko ohjelma täällä.
Anna-Stina Nykäsen kuva: Juha Metso