Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Viraali-ilmiöitä
Korona teki kuukaudessa sen, mitä parikymmentä vuotta on haikailtu. Nyt Suomi tekee etätöitä, opettaa ja kokoustaa verkossa, lukee ja kuuntelee sähkökirjoja.
Tehokäytössä ovat verkkokokousalustat: Teamsit, Zoomit ja Skypet. Uudet etätyöläiset totuttelevat alustojen tekniikkaan ja verkkoviestintään. Viimeisetkin opettajat joutuvat nyt perehtymään verkkopedagogiikkaan.
Kokousalustat ovat onneksi helppoja ja vaativat vain kovaa käyttöä. Yleensä osallistujille riittää kutsulinkin klikkaaminen. Jos järjestää itse kokouksia, googlaamalla löytää tarjoajien ja oppilaitosten ohjeet; suosittelen myös Russel Stannardin napakoita opetusvideoita.
Tiukasta tietoturvasta ja yksityisyydestä joutuu joustamaan, jotta saa työkalut helposti käyttöön. Valtiosalaisuuksia ja henkilötietoja kannattaa siis edelleen jakaa verkossa kitsaasti. Kokousalustojen hyviä ja huonoja puolia tiivisti kiirastorstain Guardian.
Verkkoviestintä on usein kuitenkin edelleen tekstipohjaista. Sehän sopii tietokirjailijoille, jotka ovat tottuneet julkisesti jakamaan tietämystään tekstitse. Siirtyminen paperista sähköiselle alustalle merkitsee ehkä harppausta ihmiskunnalle, mutta tietokirjailijalle se on pieni askel. Mikä toimii paperilla, toimii myös verkossa, tosin tiiviimpänä. Tämä koskee niin tekstiä kuin puhettakin.
Asiantuntijatekstin tiivistämistä sopii harjoitella Twitterissä, jossa viestin pituus on korkeintaan 280 merkkiä. Pääsiäisenä hyvää tietoviihdettä Twitterissä tarjosi rikosprosessipassio, jossa lainoppineet Ville Hinkkanen ja Mikko Vuorenpää analysoivat maailman tunnetuinta oikeudenkäyntiä Suomen rikoslain valossa. Ottakaa mallia tai tviitatkaa ainakin omista ja kollegojenne kirjoista tunnisteilla #tietokirja tai #kirjat.
Videopuhe on tekstin tapaan pidettävä verkossa lyhyenä. YouTube -videoita katsellaan useimmiten minuutti, harvoin yli kymmenen minuuttia. Opetusvideon optimikesto on kuusi minuuttia. Pitkät videot kannattaa siis pilkkoa osiin ja suoratoistettu esitys katkaista keskusteluilla tai toiminnalla. Toisaalta aprillipäivän Ymmärrän 2020 -seminaari keräsi yli tuhat etäseuraaja, vaikka puheenvuorot olivat 30–45 minuuttia.
Sisällöt toimitetaan eri kanaviin sopiviksi. Tämä on verkko-opetuksenkin ydintä: opiskelijoiden toimintaa käsikirjoitetaan ja organisoidaan wikeihin, blogeihin ja keskustelupalstoille Moodle-pläjäysten sijasta. Toiminnalle suunnitellaan kokonaisjuoni, eikä sisältöä pirstota pilipalitehtäviksi.
Tietokirjailija voi eristyksissä piristää uraansa perustamalla blogin tai vlogin, joihin internetjätit tarjoavat helppoja alustoja. Ties vaikka asiantuntijan laatusisällöllä blogistasi tulisi viraali-ilmiö, korona-ajan Decamerone. Somessahan suosittu sisältö leviää viraalisti eli viruksen tavoin.
FT Riitta Suominen on viestinnän ja verkkotoiminnan asiantuntija.