Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa

Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?

Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?

Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Faktahommissa

Viraali-ilmiöitä

14.04.2020

Korona teki kuukaudessa sen, mitä parikymmentä vuotta on haikailtu. Nyt Suomi tekee etätöitä, opettaa ja kokoustaa verkossa, lukee ja kuuntelee sähkökirjoja.

Tehokäytössä ovat verkkokokousalustat: Teamsit, Zoomit ja Skypet. Uudet etätyöläiset totuttelevat alustojen tekniikkaan ja verkkoviestintään. Viimeisetkin opettajat joutuvat nyt perehtymään verkkopedagogiikkaan.

Kokousalustat ovat onneksi helppoja ja vaativat vain kovaa käyttöä. Yleensä osallistujille riittää kutsulinkin klikkaaminen. Jos järjestää itse kokouksia, googlaamalla löytää tarjoajien ja oppilaitosten ohjeet; suosittelen myös Russel Stannardin napakoita opetusvideoita.

Tiukasta tietoturvasta ja yksityisyydestä joutuu joustamaan, jotta saa työkalut helposti käyttöön. Valtiosalaisuuksia ja henkilötietoja kannattaa siis edelleen jakaa verkossa kitsaasti. Kokousalustojen hyviä ja huonoja puolia tiivisti kiirastorstain Guardian.

Verkkoviestintä on usein kuitenkin edelleen tekstipohjaista. Sehän sopii tietokirjailijoille, jotka ovat tottuneet julkisesti jakamaan tietämystään tekstitse. Siirtyminen paperista sähköiselle alustalle merkitsee ehkä harppausta ihmiskunnalle, mutta tietokirjailijalle se on pieni askel. Mikä toimii paperilla, toimii myös verkossa, tosin tiiviimpänä. Tämä koskee niin tekstiä kuin puhettakin.

Asiantuntijatekstin tiivistämistä sopii harjoitella Twitterissä, jossa viestin pituus on korkeintaan 280 merkkiä. Pääsiäisenä hyvää tietoviihdettä Twitterissä tarjosi rikosprosessipassio, jossa lainoppineet Ville Hinkkanen ja Mikko Vuorenpää analysoivat maailman tunnetuinta oikeudenkäyntiä Suomen rikoslain valossa. Ottakaa mallia tai tviitatkaa ainakin omista ja kollegojenne kirjoista tunnisteilla #tietokirja tai #kirjat.

Videopuhe on tekstin tapaan pidettävä verkossa lyhyenä. YouTube -videoita katsellaan useimmiten minuutti, harvoin yli kymmenen minuuttia. Opetusvideon optimikesto on kuusi minuuttia. Pitkät videot kannattaa siis pilkkoa osiin ja suoratoistettu esitys katkaista keskusteluilla tai toiminnalla. Toisaalta aprillipäivän Ymmärrän 2020 -seminaari keräsi yli tuhat etäseuraaja, vaikka puheenvuorot olivat 30–45 minuuttia.

Sisällöt toimitetaan eri kanaviin sopiviksi. Tämä on verkko-opetuksenkin ydintä: opiskelijoiden toimintaa käsikirjoitetaan ja organisoidaan wikeihin, blogeihin ja keskustelupalstoille Moodle-pläjäysten sijasta. Toiminnalle suunnitellaan kokonaisjuoni, eikä sisältöä pirstota pilipalitehtäviksi.

Tietokirjailija voi eristyksissä piristää uraansa perustamalla blogin tai vlogin, joihin internetjätit tarjoavat helppoja alustoja. Ties vaikka asiantuntijan laatusisällöllä blogistasi tulisi viraali-ilmiö, korona-ajan Decamerone. Somessahan suosittu sisältö leviää viraalisti eli viruksen tavoin.

 


FT Riitta Suominen on viestinnän ja verkkotoiminnan asiantuntija.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: