Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Faktahommissa

Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia

06.05.2019

Paula Havaste

Lapsena luin innokkaasti Richard Scarryn yhdysvaltalaisia kuvakirjoja, etenkin sitä jossa kerrottiin Possulan perheen kauppamatkasta. Se oli 60-luvun alun rovaniemeläislapselle ihmeitä täynnä. Mikä oli se rautalankainen kärry, johon possuvauva pantiin istumaan? Mikä oli kassatädin vieressä oleva pitkä hihna, johon tavarat lastattiin? Ja mikä ihme oli ve-si-me-lo-ni?

En tunnistanut paikkaa kaupaksi, sillä meidän kaupassamme oli täti tiskin takana. Häneltä pyydettiin ostokset, jotka pinottiin pöydälle väliimme. Eksoottisin hedelmä oli banaani, eikä sitä saanut joka päivä.

Outouksiin törmäsi myös eläinaiheisissa lasten käännöstietokirjoissa, jotka esittelivät aivan väärän näköisiä kanoja ja lehmiä – ja kalkkunan, mikä se sitten olikaan.

Samankaltaista outoutta löydän nykyään aikuisten käännöstietokirjallisuudesta. Monessa niistä pidetään itsestäänselvyytenä perusasioita, jotka ovat meille vieraita. Akateemisen koulutuksen kuuluminen vain varakkaille esitellään itsestään selvänä, samoin kaiken inhimillisen toiminnan perustuminen taloudellisen voiton tavoitteluun. Aivan oma lukunsa ovat kirjat, joissa tyynesti väitetään evoluution olevan pelkkä teoria muiden joukossa.

Suomalaislukija ei tällaista nielaise, ja siksi mikä tahansa käännöstietokirja ei kelpaa, ei vaikka se olisi omassa maassaan jymymenestys. Me tarvitsemme kirjoja, jotka vastaavat kriittisen suomalaislukijan vaatimuksiin. Tarvitaan omaa kulttuuriamme vasten arvioituja ilmiöitä, pohdittua ja punnittua tietoa yksien kansien sisään koottuna. Tarvitaan suomalaista tietokirjallisuutta.

Koska paljon kaikenlaista on tarjolla, lukijan on syytä olla valpas ja kriittinen. Se on haastavaa, sillä olemme tottuneet siihen, että suomalainen tietokirjallisuutemme on testattua ja hiottua. Ennen kuin kirja on käsissäni, sen ovat kirjoittaneet asiantuntijat ja kommentoineet toiset asiantuntijat. Kustantamoilla on vastuunsa, ja siksi olemme tottuneet arvostamaan painettua kirjaa.

Nyt tilanne on muuttunut. Painettua "tieto"kirjallisuutta voi tilata ympäri maailman ja löytää asialliselta näyttäviä teoksia mitä oudoimmista aiheista. Miltä kuulostaisi Kuinka vaimon kuuluu pitää kotinsa viehättävänä -opas? Kreationismin oppikirja koululaisille? Tietokirja, joka vakuuttaa: Ilmastonmuutos on pelkkää hysteriaa? Englanninkieltä taitavalle outouksia on joka lähtöön.

Suomalaisen tietokirjallisuuden määrä on häkellyttävä. Kirjoja kirjoittavia asiantuntijoita on Suomen tietokirjailijat ry:n jäseninäkin yli 3 200. He kirjoittavat vapaillaan, iltaisin ja öisin. Siksi moni asiantuntija julkaisee eläessään vain kirjan tai kaksi, vaikka potentiaalia olisi paljon enemmän.

Kirjan kirjoittamisen ei pitäisi olla pelkkä kallis harrastus, vaan siihen tarvitaan tukea. Vasta apurahojen takaama vapautuminen muusta työstä edes puoleksi vuodeksi kerrallaan antaa tietokirjailijoille paljon kaivatun työrauhan. Ja se taas takaa, että parhaat asiantuntijat voivat keskittyä kirjoittamaan juuri ne teokset, joita me suomalaiset lukijat tarvitsemme nyt ja ensi vuonna.

FT Paula Havaste on tieto- ja kaunokirjailija

Kuva: Marek Sabogal / Gummerus

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: