Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Uusi kirja kolmen viikon välein
Jaakko Heinimäki
Ennen nykyisiä töitäni journalismin parissa ehdin työskennellä seitsemäntoista vuotta päätoimisena tietokirjailijana. Se ei silti tarkoittanut sitä, että yhden miehen yritykseni kassavirta olisi muodostunut läheskään pääsääntöisesti tietokirjojen kirjoittamisesta ansaitsemistani tuloista: koulutusta, kolumneja ja komeljanttarin hommia tarvittiin aika paljon kirjantekemisen kylkeen – ja mikäs siinä. Kivoja töitä nekin enimmäkseen ovat.
Kollegan kanssa laskettiin kerran, että mikäli itsenäisenä yrittäjänä työskentelevä tietokirjailija aikoo päästä sairaanhoitajan palkoille ja maksaa eläkkeensä ja muut työnantajalle kuuluvat maksut, hänen pitäisi keskimääräisillä myyntiluvuilla ja tavanomaisilla kustannussopimuksilla julkaista uusi kirja kolmen viikon välein, vuodesta toiseen, läpi vuoden. Paitsi kesällä voisi aina pitää vähän pitemmän tauon.
Onneksi on apurahoja ja – Luojan ja kirjailijoiden tekijäjärjestöjen kiitos – onneksi lainauskorvaus saatiin Suomessa vihdoin ja viimein asianmukaiselle tasolle. Tämä maa ei nimittäin tule toimeen ilman ammattimaisesti kirjoitettua tietokirjallisuutta.
Tekniikka on käytännössä poistanut julkaisukynnyksen, ja kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Siinä on hyvätkin puolensa, mutta on siinä sitten se puoli, että liikkeellä olevan informaation tietopitoisuus ei aina ole kovinkaan suuri. Se, että elämme informaatioyhteiskunnassa, ei välttämättä merkitse sitä, että eläisimme tietoyhteiskunnassa. Kaikki informaatio kun ei ole tietoa. Kuunnelkaa paikallisradioiden aamujuontajia, jos ette usko.
Suomi on pieni kieli ja suomenkielisen tietokirjallisuuden markkinat eivät yksin riitä korkeatasoisen ammattimaisen tietokirjallisuuden ylläpitämiseen. Tarvitaan tukiaisia.
Yksi helppo tapa tukea päätoimisia tietokirjailijoita ja muita itsensä työllistäviä kulttuuriammattilaisia olisi muuttaa heidän eläke- ja sosiaalietuusjärjestelmänsä samanlaiseksi kuin maatalousyrittäjillä, joiden eläke- ja sotumaksuista valtio maksaa 70 prosenttia. Hyppy ei olisi suuren suuri, sillä jo nyt apurahansaajien eläkevakuutus hoituu maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan kautta.
Jaakko Heinimäki on tietokirjailija ja Kirkko ja kaupunki -median päätoimittaja.
Ei ole viisasta vertailla
Sairaanhoitajat ja maanviljelijät tekevät kovaa ja kuluttavaa ruumiillista työtä. Kenenkään siisteissä paperitöissä olevan ei pitäisi vertailla omaa osaansa juuri näihin ihmisryhmiin, vaikka tulot olisivat kuinka huonot.
- pe maalisk. 01 10:43:13 2019