Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä
Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa
Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?
Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?
Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia
Iida Simes: Sivistyksen valoa!
Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää
Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää
Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?
Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija
Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta
Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!
Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan
Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi
Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa
Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa
Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari
Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse
Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta
Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen
Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?
Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa
Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!
Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan
Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella
Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla
Faktahommissa
Uusi kirja kolmen viikon välein
Jaakko Heinimäki
Ennen nykyisiä töitäni journalismin parissa ehdin työskennellä seitsemäntoista vuotta päätoimisena tietokirjailijana. Se ei silti tarkoittanut sitä, että yhden miehen yritykseni kassavirta olisi muodostunut läheskään pääsääntöisesti tietokirjojen kirjoittamisesta ansaitsemistani tuloista: koulutusta, kolumneja ja komeljanttarin hommia tarvittiin aika paljon kirjantekemisen kylkeen – ja mikäs siinä. Kivoja töitä nekin enimmäkseen ovat.
Kollegan kanssa laskettiin kerran, että mikäli itsenäisenä yrittäjänä työskentelevä tietokirjailija aikoo päästä sairaanhoitajan palkoille ja maksaa eläkkeensä ja muut työnantajalle kuuluvat maksut, hänen pitäisi keskimääräisillä myyntiluvuilla ja tavanomaisilla kustannussopimuksilla julkaista uusi kirja kolmen viikon välein, vuodesta toiseen, läpi vuoden. Paitsi kesällä voisi aina pitää vähän pitemmän tauon.
Onneksi on apurahoja ja – Luojan ja kirjailijoiden tekijäjärjestöjen kiitos – onneksi lainauskorvaus saatiin Suomessa vihdoin ja viimein asianmukaiselle tasolle. Tämä maa ei nimittäin tule toimeen ilman ammattimaisesti kirjoitettua tietokirjallisuutta.
Tekniikka on käytännössä poistanut julkaisukynnyksen, ja kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Siinä on hyvätkin puolensa, mutta on siinä sitten se puoli, että liikkeellä olevan informaation tietopitoisuus ei aina ole kovinkaan suuri. Se, että elämme informaatioyhteiskunnassa, ei välttämättä merkitse sitä, että eläisimme tietoyhteiskunnassa. Kaikki informaatio kun ei ole tietoa. Kuunnelkaa paikallisradioiden aamujuontajia, jos ette usko.
Suomi on pieni kieli ja suomenkielisen tietokirjallisuuden markkinat eivät yksin riitä korkeatasoisen ammattimaisen tietokirjallisuuden ylläpitämiseen. Tarvitaan tukiaisia.
Yksi helppo tapa tukea päätoimisia tietokirjailijoita ja muita itsensä työllistäviä kulttuuriammattilaisia olisi muuttaa heidän eläke- ja sosiaalietuusjärjestelmänsä samanlaiseksi kuin maatalousyrittäjillä, joiden eläke- ja sotumaksuista valtio maksaa 70 prosenttia. Hyppy ei olisi suuren suuri, sillä jo nyt apurahansaajien eläkevakuutus hoituu maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan kautta.
Jaakko Heinimäki on tietokirjailija ja Kirkko ja kaupunki -median päätoimittaja.
Ei ole viisasta vertailla
Sairaanhoitajat ja maanviljelijät tekevät kovaa ja kuluttavaa ruumiillista työtä. Kenenkään siisteissä paperitöissä olevan ei pitäisi vertailla omaa osaansa juuri näihin ihmisryhmiin, vaikka tulot olisivat kuinka huonot.
- pe maalisk. 01 10:43:13 2019