Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2023 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä
Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!
Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus
Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä
Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji
Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä
Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä
Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla
Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?
Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa
Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin
Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon
Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa
Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?
Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?
Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?
Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?
Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle
Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä
Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa
Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?
Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?
Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia
Iida Simes: Sivistyksen valoa!
Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää
Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää
Faktahommissa
Tyypillisen tietokirjan jäljillä
Henri Satokangas ja Ilona Lindh
Mitkä kaikki kirjat ovat tietokirjallisuutta? Kysymys nousee aika ajoin esiin yksityisissä ja julkisissa keskusteluissa. Esimerkiksi Suomen tietokirjailijat ry:n lajiluokittelu tarjoaa muhkean ja käytännöllisen vastauksen: tietokirjat ovat kaikkea oppikirjoista ja väitöskirjoista elämäkertoihin ja elämäntaito-oppaisiin.
Jokapäiväisessä sanankäytössä ihmiset käyttävät termejä prototyyppiperiaatteella: mitä sanasta tulee mieleen, miten sitä on aiemmissa puhetilanteissa yleensä käytetty ja mihin sillä tyypillisesti viitataan? Onkin kiinnostavaa tarkkailla, miten arjessa käytetään tietokirja-sanaa ja mitä mielikuvia siihen liitetään. Kun luonnehditaan jotakin yksittäistä teosta suhteessa tietokirjallisuuteen (tämä ei ole tavallinen tietokirja), tuodaan samalla käänteisesti esiin käsitys siitä, millainen on prototyyppinen tietokirja.
Värikkäänä esimerkkinä toimii vaikkapa joidenkin vuosien takainen Iltalehden politiikantoimittaja Timo Haapalan äkämystynyt kolumni (7.11.2017), joka käsittelee Alexander Stubbin muistelmateoksen nousemista tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Haapala pitää Stubbin ja Karo Hämäläisen teosta hyvänä kirjana, mutta arvioi, että ”tietokirja se ei ole, kaukana siitä.” Tyypilliseen tietokirjaan voikin liittyä arvostettavia piirteitä, kuten perusteellisuus ja uskottavuus, tai kielteisiä konnotaatioita, kuten kuivakkuus ja tylsyys.
Tietokirjaa, joka hyödyntää monipuolisia kerronnan keinoja, kuvataan usein ilmaisultaan kaunokirjalliseksi. Tällaisenkin ajatuksen taustalta hahmottuu kapeasti nähty prototyyppi. Mikä tekee vaikkapa kuvailusta, henkilökohtaisen näkökulman avaamisesta tai mukaansatempaavista tapahtumakuluista kaunokirjallisia? Käytämmehän näitä keinoja arkisessa puheessammekin, kun puhumme jostain, mikä on totisinta totta, ja haluamme kuulijan eläytyvän kokemuksiimme.
Tietokirjallisuuden kentällä kirjoitetaan ja julkaistaan jatkuvasti hyvin monentyyppisiä teoksia. Kenties vähitellen myös mielikuva tyypillisestä tietokirjasta muuttuu.
Henri Satokangas ja Ilona Lindh ovat tutkineet tietokirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Satokankaan väitöskirja (2021) käsittelee termien selittämistä tietokirjallisuudessa. Lindhin väitöskirjan (2021) aiheena ovat omakohtaisen matkakerronnan keinot.