Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Riitta Korhonen: Turvaa selustasi, elämäkerturi!

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Faktahommissa

Tyypillisen tietokirjan jäljillä

12.04.2023

Henri Satokangas ja Ilona Lindh

Mitkä kaikki kirjat ovat tietokirjallisuutta? Kysymys nousee aika ajoin esiin yksityisissä ja julkisissa keskusteluissa. Esimerkiksi Suomen tietokirjailijat ry:n lajiluokittelu tarjoaa muhkean ja käytännöllisen vastauksen: tietokirjat ovat kaikkea oppikirjoista ja väitöskirjoista elämäkertoihin ja elämäntaito-oppaisiin. 

Jokapäiväisessä sanankäytössä ihmiset käyttävät termejä prototyyppiperiaatteella: mitä sanasta tulee mieleen, miten sitä on aiemmissa puhetilanteissa yleensä käytetty ja mihin sillä tyypillisesti viitataan? Onkin kiinnostavaa tarkkailla, miten arjessa käytetään tietokirja-sanaa ja mitä mielikuvia siihen liitetään. Kun luonnehditaan jotakin yksittäistä teosta suhteessa tietokirjallisuuteen (tämä ei ole tavallinen tietokirja), tuodaan samalla käänteisesti esiin käsitys siitä, millainen on prototyyppinen tietokirja. 

Värikkäänä esimerkkinä toimii vaikkapa joidenkin vuosien takainen Iltalehden politiikantoimittaja Timo Haapalan äkämystynyt kolumni (7.11.2017), joka käsittelee Alexander Stubbin muistelmateoksen nousemista tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Haapala pitää Stubbin ja Karo Hämäläisen teosta hyvänä kirjana, mutta arvioi, että ”tietokirja se ei ole, kaukana siitä.” Tyypilliseen tietokirjaan voikin liittyä arvostettavia piirteitä, kuten perusteellisuus ja uskottavuus, tai kielteisiä konnotaatioita, kuten kuivakkuus ja tylsyys. 

Tietokirjaa, joka hyödyntää monipuolisia kerronnan keinoja, kuvataan usein ilmaisultaan kaunokirjalliseksi. Tällaisenkin ajatuksen taustalta hahmottuu kapeasti nähty prototyyppi. Mikä tekee vaikkapa kuvailusta, henkilökohtaisen näkökulman avaamisesta tai mukaansatempaavista tapahtumakuluista kaunokirjallisia? Käytämmehän näitä keinoja arkisessa puheessammekin, kun puhumme jostain, mikä on totisinta totta, ja haluamme kuulijan eläytyvän kokemuksiimme.

Tietokirjallisuuden kentällä kirjoitetaan ja julkaistaan jatkuvasti hyvin monentyyppisiä teoksia. Kenties vähitellen myös mielikuva tyypillisestä tietokirjasta muuttuu.

Henri Satokangas ja Ilona Lindh ovat tutkineet tietokirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Satokankaan väitöskirja (2021) käsittelee termien selittämistä tietokirjallisuudessa. Lindhin väitöskirjan (2021) aiheena ovat omakohtaisen matkakerronnan keinot. 

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: