Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Riitta Korhonen: Turvaa selustasi, elämäkerturi!

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Faktahommissa

Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

04.05.2021

Reetta Kettunen

Taas on urakka edessä. Pino apurahahakemuksia odottaa arviointia. Työ on innostavaa ja kiinnostavaa mutta samalla raskasta ja stressaavaa, sillä pino on iso ja aikaa on niukasti.

Vuositasolla arvioin useita satoja hakemuksia erilaisiin tiedon julkistamiseen liittyviin hankkeisiin. Turhauttaa huomata toistuva perusvirhe. Hakemukset eivät ole selkeitä. Jäsentymättömästä hakemustekstistä ei nouse sitä kristallinkirkasta oivallusta, että tämä hanke ansaitsee rahoituksen!

Hyvän hakemuksen selkäranka on hyvä työsuunnitelma, jonka avulla ”myyt” hankkeesi rahoittajalle. Työsuunnitelman laatua ei takaa pitkä hakemusteksti vaan hakemusteksti, josta arvioija löytää hankkeen jujun ja vahvuudet helposti.

Ihmetteletkö, miksi toiset tuntuvat saavan aina apurahoja?  Veikkaanpa, että kyseessä on henkilö, joka osaa kirjoittaa hyvän hakemuksen. Kirjoitustyylejä on erilaisia, eri tarkoitusta varten. Apurahojakin voi opetella hakemaan. Kyseessä on omanlaisensa kirjoittamisen taito. Hyvää, selkeää ja toisinaan jopa vetävästi kirjoitettua hakemusta on ilo lukea.

Voiko kirjoitustyylillä sitten peittää hakuidean ohuutta? Jos hakemuksen kirjoittaminen on taitolaji, niin on niiden lukeminen ja arvioiminenkin. Heppoisuus paljastuu. Jos en itse sitä huomaa, sen huomaa toinen tai kolmas arvioija. Luotettava vertaisarviointi toteutuu, kun samasta hakemuksesta saadaan useampi mielipide. Liian vetävä teksti saa myös kriittisen lukijan miettimään, vedätetäänkö tässä. Hakemus saa vaatia arvioitsijaltaan hoksnokkaa, mutta epäselvästä työsuunnitelmasta ei jujua hahmota.

Kun seuraavan kerran kirjoitat hakemusta, asetu arvioitsijan rooliin. Saatko nopeasti selvää hakemuksen vahvuuksista? Jos et, kirjoita hakemus uudestaan. Muista, että se mikä on sinulle päivänselvää, ei välttämättä hahmotu lukijalle samalla tavalla. Hakijan tärkein tehtävä on työsuunnitelmallaan auttaa arvioitsijaa ymmärtämään hakemuksen vahvuus.


Kuva: Jaakko Lukumaa

Reetta Kettunen on Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri ja filosofian tohtori, joka vuonna 2020 luki reilut 450 apurahahakemusta, ja on saanut henkilökohtaisestikin tuta hylättyjä hakemuksia.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan apurahat ovat haettavana 31.5.2021 klo 16.00 asti. Lisätiedot apurahoista täällä.

 

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: