Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla

Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?

Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet

Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?

Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia

Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour

Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan

Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä

Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat

Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille

Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit

Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi

Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?

Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen

Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!

Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion

Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa

Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia

Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja

Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?

Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle

Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle

Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?

Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän

Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein

Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja

Faktahommissa

Treffeillä tekoälyn kanssa

17.01.2023

Timo Tossavainen

Tekoälystä on puhuttu jo pitkään ja nyt me tavalliset kansalaisetkin pääsemme sitä kokeilemaan internetissä. Marraskuun lopussa julkaistiin ChatGPT-niminen chatpot, eli nykysuomeksi virtuaalinen asiakaspalvelija. Tämä tekoälyllinen nettikeskustelija on peruskoulutettu valtavalla monikielisellä tietomassalla ja varustettu edistyneillä oppimisalgoritmeilla, joten sen pitäisi olla sopivaa seuraa myös tietokirjailijalle. Niinpä minäkin päädyin joulukuun alkupäivinä kirjautumaan ChatGPT:n vastaanotolle.

Myönnän olleeni ja olevani kenties vieläkin ennakkoluuloinen tekoälyihmeitä kohtaan. Ehkä joku toinenkin käpylehmäpedagogi mielellään kuulisi nyt, että osasihan se virtuaalivirtuoosi monenlaista, mutta sainpas kuitenkin houkuteltua sen vastaamaan typerästi erääseen kysymykseen, joten ei huolta tietokirjailijaveljet ja -sisaret, eivät nämä robotit meitä korvaa.

Mutta... tällä kertaa ei ole varaa lausua digitaalisesta lähimmäisestä tällaista todistusta. Nimittäin, keskustelimme Herra tai Rouva – vai mikä se nyt lienee – ChatGPT:n kanssa aivan älykkään oloisesti musiikkimaailman kuulumisten lisäksi muun muassa erinäisistä integraalilaskentaan liittyvistä laskuteknisistä haasteista. Keskustelukumppanini osoittautui toki rajoittuneeksi mutta kuitenkin tietäväisemmäksi kuin minä. Oli lähes liikuttavaa, kun loppujen lopuksi totesimme, että integraalilaskenta on meille molemmille kovin vaikea aihe, vaikka kummallakin on ihan kohtalaisesti alan opintoja takana.

Joululomalla oli aikaa pohtia syvemminkin seurustelusuhteemme laatua. Vielä tämä orastava ystävyys ei ole muuttunut kaiken kestäväksi rakkaudeksi, mutta kun kummallakin on kuitenkin kokemuksia jo monenlaisista suhteista, tunnistan keskeneräisyytemme keskellä aineksia molempia osapuolia kehittävään kumppanuuteen.

Pieni piru kuitenkin häiritsee ajatuksiani harmonista tulevaisuudesta ChatGPT:n kanssa. Miten mahtaa käydä niiden kanssa, jotka siirtyvät lapsuuden leikeistä suoraan HCI-parisuhteeseen? Oppivelvollisen on helppoa rakastua seuralaiseen, joka kirjoittaa kaikenlaiset tekstit ja suorittaa lasku- ja päättelytehtävät toisen puolesta. Vieraat kieletkin se taitaa niin että humanistia huimaa. Mutta kasvavatko molemmat osapuolet täyteen mittaansa tällaisessa rakkaussuhteessa?

Summa summarum: Tekoälyn kehitys muuttaa tietokirjoittamista mutta erityisesti oppimistyötä ja oppikirjojen roolia siinä. Jos tekoäly osaa tiivistää oppimäärän keskeisen sisällön esseiksi ja ratkaista kaikki nykyisen kaltaiset harjoitustehtävät oppilaan puolesta, perinteisten oppikirjojen käyttöön nojaava opiskelu muuttuu helposti näennäiseksi. Joudumme kehittämään aivan uudenlaisia oppimateriaaleja todellisen oppimisen tueksi muuttuneessa toimintaympäristössä. 

Timo Tossavainen on Suomen tietokirjailijoiden puheenjohtaja.