Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Treffeillä tekoälyn kanssa
Timo Tossavainen
Tekoälystä on puhuttu jo pitkään ja nyt me tavalliset kansalaisetkin pääsemme sitä kokeilemaan internetissä. Marraskuun lopussa julkaistiin ChatGPT-niminen chatpot, eli nykysuomeksi virtuaalinen asiakaspalvelija. Tämä tekoälyllinen nettikeskustelija on peruskoulutettu valtavalla monikielisellä tietomassalla ja varustettu edistyneillä oppimisalgoritmeilla, joten sen pitäisi olla sopivaa seuraa myös tietokirjailijalle. Niinpä minäkin päädyin joulukuun alkupäivinä kirjautumaan ChatGPT:n vastaanotolle.
Myönnän olleeni ja olevani kenties vieläkin ennakkoluuloinen tekoälyihmeitä kohtaan. Ehkä joku toinenkin käpylehmäpedagogi mielellään kuulisi nyt, että osasihan se virtuaalivirtuoosi monenlaista, mutta sainpas kuitenkin houkuteltua sen vastaamaan typerästi erääseen kysymykseen, joten ei huolta tietokirjailijaveljet ja -sisaret, eivät nämä robotit meitä korvaa.
Mutta... tällä kertaa ei ole varaa lausua digitaalisesta lähimmäisestä tällaista todistusta. Nimittäin, keskustelimme Herra tai Rouva – vai mikä se nyt lienee – ChatGPT:n kanssa aivan älykkään oloisesti musiikkimaailman kuulumisten lisäksi muun muassa erinäisistä integraalilaskentaan liittyvistä laskuteknisistä haasteista. Keskustelukumppanini osoittautui toki rajoittuneeksi mutta kuitenkin tietäväisemmäksi kuin minä. Oli lähes liikuttavaa, kun loppujen lopuksi totesimme, että integraalilaskenta on meille molemmille kovin vaikea aihe, vaikka kummallakin on ihan kohtalaisesti alan opintoja takana.
Joululomalla oli aikaa pohtia syvemminkin seurustelusuhteemme laatua. Vielä tämä orastava ystävyys ei ole muuttunut kaiken kestäväksi rakkaudeksi, mutta kun kummallakin on kuitenkin kokemuksia jo monenlaisista suhteista, tunnistan keskeneräisyytemme keskellä aineksia molempia osapuolia kehittävään kumppanuuteen.
Pieni piru kuitenkin häiritsee ajatuksiani harmonista tulevaisuudesta ChatGPT:n kanssa. Miten mahtaa käydä niiden kanssa, jotka siirtyvät lapsuuden leikeistä suoraan HCI-parisuhteeseen? Oppivelvollisen on helppoa rakastua seuralaiseen, joka kirjoittaa kaikenlaiset tekstit ja suorittaa lasku- ja päättelytehtävät toisen puolesta. Vieraat kieletkin se taitaa niin että humanistia huimaa. Mutta kasvavatko molemmat osapuolet täyteen mittaansa tällaisessa rakkaussuhteessa?
Summa summarum: Tekoälyn kehitys muuttaa tietokirjoittamista mutta erityisesti oppimistyötä ja oppikirjojen roolia siinä. Jos tekoäly osaa tiivistää oppimäärän keskeisen sisällön esseiksi ja ratkaista kaikki nykyisen kaltaiset harjoitustehtävät oppilaan puolesta, perinteisten oppikirjojen käyttöön nojaava opiskelu muuttuu helposti näennäiseksi. Joudumme kehittämään aivan uudenlaisia oppimateriaaleja todellisen oppimisen tueksi muuttuneessa toimintaympäristössä.
Timo Tossavainen on Suomen tietokirjailijoiden puheenjohtaja.