Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Faktahommissa

Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet

02.12.2019

Jukka-Pekka Pietiäinen

Suomen tietokirjailijat ry:n tärkein yleishyödyllinen tehtävä on jakaa apurahoja tieto- ja oppikirjailijoille. Kun aloitin yhdistyksen toiminnanjohtajana 1.4.2006, jouduin heti keskelle taistelua, jossa Kopioston tekijäjärjestöt onnistuivat torjumaan valokopioinnin kollektiivikorvausjärjestelmän murentamisen.

Tämän seurauksena meillä on edelleenkin toimiva apurahajärjestelmä, jossa tänäkin vuonna jaetaan tieto- ja oppikirjailijoille yli 2,4 miljoonaa euroa. Niitä voivat hakea myös muut tieto- ja oppikirjailijat kuin yhdistyksen jäsenet.

Tämän syksyn apurahapäätökset julkistetaan 13.12.2019. Hakemuksia tuli 825, mikä on uusi ennätys. Peräti yli 60 prosenttia hakijoista tulee saamaan apurahan, mikä on aivan oikein, koska apurahat rahoitetaan Kopioston keräämillä tieto- ja oppikirjallisuuden tekijänoikeuskorvauksilla.

Hylkäysten tärkeimmät syyt ovat seuraavat:

  • Hakija on saanut apurahan kahtena vuonna peräkkäin, eikä tällä kertaa saa rotaation vuoksi.
  • Hakija hakee sellaista apurahaa, joka ei ole jaossa, esimerkiksi puolivuotisapurahaa 12 000-13 000 euroa, jotka ovat haettavina vain keväisin.
  • Hakija hakee muuhun kuin luovaan kirjalliseen työhön, esimerkiksi matkakuluihin tai työvälineisiin.
  • Käsikirjoitus on valmis tai valmistumassa heti vuodenvaihteen jälkeen.
  • Suunnitelma on epäuskottava tai heikko.
  • Edellinen apurahahanke ei ole valmistunut, tai siitä ei ole annettu hyväksyttävää selvitystä.
  • Suomen tietokirjailijat ry on jo myöntänyt hankkeelle apurahan.
  • Tekijällä ei ole aikaisempaa tietokirjallista tuotantoa (esikoistietokirjaa varten voi hakea apurahaa kevään haussa maaliskuussa).

Apurahojen merkitys on kasvanut viime vuosina, sillä tekijänpalkkiot ovat pienentyneet. Tärkeistä aiheista on syytä kirjoittaa, vaikka myyntiluvut eivät olisi suuria. Vähälevikkiset tieto- ja oppikirjat ovat Suomen kaltaisessa maassa tärkeitä, koska kukaan ei tee niitä meidän puolestamme.

Suomen menestys perustuu osaamiseen, koulutukseen ja sivistystahtoon. Siksi apurahajärjestelmällä, jolla edistetään tietoteosten valmistumista, on suuri merkitys.

Muualta saadut apurahat eivät yleensä vaikuta apurahapäätöksiin, ellei puhuta tolkuttoman suurista summista. Toisaalta tieto- ja oppikirjailijoiden tulee hakea rohkeasti myös muita apurahoja. Yksin yhdistykseltämme saanut apurahat eivät yleensä riitä hankkeen toteuttamiseen.

Välillä tuntuu, että tekijät ovat arkoja hakemaan apurahoja. Haetaan esimerkiksi 3 000 euron apurahaa, vaikka mahdollisuus olisi saada jopa 7 000 tai 8 000 euroa.

Apurahatoimikunta osaa kyllä leikata ja yhdistyksen hallitus myöntää pienemmän apurahan kuin on haettu, jos siihen on tarvetta. Enempää ei voida kuitenkaan myöntää kuin on haettu. Jos teoksella on useita tekijöitä, myönnettävät summat ovat tietysti tekijää kohden pienempiä.

Jos apuraha ei tärppää, kannattaa hakea uudelleen. Apurahaohjeet on syytä lukea tarkkaan ja tehdä parempi hakemus. Ei se ole sen kummallisempaa.

Tätä kirjoitettaessa minulla on kuusi työpäivää jäljellä ennen lomalle ja eläkkeelle siirtymistä. Ensi vuonna haen takaisin yhdistyksen jäseneksi. Saatan myös hakea apurahaa.

Jukka-Pekka Pietiäinen on toiminut yhdistyksen toiminnanjohtajana vuodesta 2006 alkaen.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kiitokset

Kiitokset Jukka-Pekalle hyvästä ja monella tavalla aktiivisesta johtamisesta ja vaikuttamistyöstä. Hyvän ja avartavan tiedon täyttämiä eläkepäiviä!

- pe jouluk. 06 12:15:52 2019