Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?
Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet
Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?
Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia
Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour
Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan
Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat
Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille
Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit
Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi
Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?
Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen
Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!
Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion
Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa
Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia
Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja
Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?
Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle
Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?
Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän
Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein
Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja
Faktahommissa
Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Anna Kortelainen
Sipilän hallitus erosi naistenpäivän kunniaksi. Minusta Sipilän olisi pitänyt kaataa lafkansa jo kauan sitten. Soteahan olemme kaikki seuranneet henkeämme pidätellen, koska kukaan ei välty sairastamiselta eikä vanhenemiselta, jos elää saa. Puoluekannasta riippumatta kukin meistä voi poimia omat inhokkinsa viime vuosien kriiseistä. Minua ovat erityisesti hyytäneet toisaalta koulutusleikkaukset, toisaalta lehdistönvapauden kyseenalaistaminen.
Kumpikin alue osuu monen tietokirjailijan omaan ammatilliseen identiteettiin ja kokemuspiiriin. Monet meistä ovat opettajia, monet toimittajia. On meissä paljon niitä ”kaiken maailman dosenttejakin” eli asiantuntijoita, tietäjiä ja taitajia, joita ilman tämä niemimaa ilman öljyä ja timanttikaivoksia joutuisi perikatoon.
Meillä tietokirjailijoilla on yleensä vähintään kaksi ammattia. Miksi? Positiivinen syy on se, että me olemme hyvin koulutettuja, mutta ennen kaikkea luovia ja pystyviä, idearikkaita toteuttajia. Äkkiä siinä on jo pari ammattia hanskassa. Hieman vähemmän positiivinen syy on tietenkin se, ettei kokopäiväisellä ja säännöllisesti julkaisevalla tietokirjoittamisella tahdo tulla taloudellisesti toimeen. Joten äkkiäkös siinä on se toinen työ rinnalla rahoittamassa tietokirjoittamista.
Siksi meillä on aina vähintään kaksi erilaista työkalupakkia, joista napata instrumentteja päivän uutisiin tarttumiseksi. Toisessa pakissa saattaa olla raskaansarjan meisseleitä, toisessa sofistikoituneita ompelutarvikkeita. Kaikki siltä väliltäkin luonnistuu ja valmista tulee.
Seuraavalle hallitukselle toivon samaa ‒ toivon moniammatillista osaamista, terveellistä itsekriittisyyden kykyä, kommunikointitaitoja, malttia kysyä ja kuunnella ja ottaa onkeensa. Kannattaa kysyä lisää meiltä tietokirjailijoilta, meille nuo ovat jokapäiväistä elämää ja elämäntyötä.
Kuva: Marek Sabogal / Gummerus
Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija, filosofian tohtori ja taidehistorioitsija ‒ kutomo, kahvinkeittämö ja nyrkkipaja.