Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Anna Kortelainen
Sipilän hallitus erosi naistenpäivän kunniaksi. Minusta Sipilän olisi pitänyt kaataa lafkansa jo kauan sitten. Soteahan olemme kaikki seuranneet henkeämme pidätellen, koska kukaan ei välty sairastamiselta eikä vanhenemiselta, jos elää saa. Puoluekannasta riippumatta kukin meistä voi poimia omat inhokkinsa viime vuosien kriiseistä. Minua ovat erityisesti hyytäneet toisaalta koulutusleikkaukset, toisaalta lehdistönvapauden kyseenalaistaminen.
Kumpikin alue osuu monen tietokirjailijan omaan ammatilliseen identiteettiin ja kokemuspiiriin. Monet meistä ovat opettajia, monet toimittajia. On meissä paljon niitä ”kaiken maailman dosenttejakin” eli asiantuntijoita, tietäjiä ja taitajia, joita ilman tämä niemimaa ilman öljyä ja timanttikaivoksia joutuisi perikatoon.
Meillä tietokirjailijoilla on yleensä vähintään kaksi ammattia. Miksi? Positiivinen syy on se, että me olemme hyvin koulutettuja, mutta ennen kaikkea luovia ja pystyviä, idearikkaita toteuttajia. Äkkiä siinä on jo pari ammattia hanskassa. Hieman vähemmän positiivinen syy on tietenkin se, ettei kokopäiväisellä ja säännöllisesti julkaisevalla tietokirjoittamisella tahdo tulla taloudellisesti toimeen. Joten äkkiäkös siinä on se toinen työ rinnalla rahoittamassa tietokirjoittamista.
Siksi meillä on aina vähintään kaksi erilaista työkalupakkia, joista napata instrumentteja päivän uutisiin tarttumiseksi. Toisessa pakissa saattaa olla raskaansarjan meisseleitä, toisessa sofistikoituneita ompelutarvikkeita. Kaikki siltä väliltäkin luonnistuu ja valmista tulee.
Seuraavalle hallitukselle toivon samaa ‒ toivon moniammatillista osaamista, terveellistä itsekriittisyyden kykyä, kommunikointitaitoja, malttia kysyä ja kuunnella ja ottaa onkeensa. Kannattaa kysyä lisää meiltä tietokirjailijoilta, meille nuo ovat jokapäiväistä elämää ja elämäntyötä.
Kuva: Marek Sabogal / Gummerus
Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija, filosofian tohtori ja taidehistorioitsija ‒ kutomo, kahvinkeittämö ja nyrkkipaja.