Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?
Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet
Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?
Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia
Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour
Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan
Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat
Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille
Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit
Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi
Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?
Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen
Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!
Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion
Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa
Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia
Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja
Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?
Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle
Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?
Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän
Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein
Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja
Faktahommissa
Tietokirjailijaksi tiedonhalusta
Saku Tuominen
Författare Saku Tuominen. Muistan hetken elävästi. Tulin kotiin ja löysin eteisen lattialta kutsun Ruotsin suurlähetystön tilaisuuteen. Aloin nauraa, niin vieraalta ajatus itsestäni kirjailijana tuntui.
Moni haaveilee kirjan kirjoittamisesta. Itse en koskaan kuulunut tähän joukkoon. Päin vastoin, pidin varmana, etten koskaan kirjoittaisi ainuttakaan. Mitä tapahtui? Kirjailija Simon Sinek sanoi kirjoittavansa itselleen, ratkaisevansa omia ongelmiaan. Huippu-urheilijoiden henkinen valmentaja George Mumford taas sanoi, että jos hän ei osaa jotain asiaa minkä haluaa oppia, hän alkaa opettaa sitä.
Siinä se. Kun ostin talon Italiasta ja halusin ymmärtää italialaista ruokakulttuuria syvällisesti, tuloksena oli 1 000-sivuinen trilogia. Keski-iän kriisi näkyy kirjassa Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä. Korona ja siihen liittyvä epävarmuus johti edelliseen kirjaani Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on.
En halua kirjoittaa ylhäältä alas, kertoa ”totuutta”. Kirjoitan rinnalta, epävarmuutta korostaen. En opeta, haluan oppia. Tietokirjailijan sijaan koen olevani haluan tietää -kirjailija.
Uusi, työn alla oleva kirjani Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa ei ole poikkeus. Olen keski-ikäinen valkoihoinen yrittäjä yhdessä maailman varakkaimmista valtioista. En ole koskaan kantanut valtavaa huolta luonnosta, vaikka pyrinkin syömään luomuruokaa ja kierrättämään. Mutta huomaan menneen vuoden muuttaneen jotain. Huolettomuuden aika on ohi.
Uskon edelleen kasvuun, mutta se ei voi tapahtua siten, että joku kärsii – oli kyse sitten ihmisistä tai luonnosta. Jotta me voimme elää täällä ahdistumatta, meidän täytyy oppia elämään osana luontoa, ei itseämme sen yläpuolelle asettaen. Mutta miten? On pohdinnan aika.
Kun sain huhtikuussa Otavan Kirjasäätiön Tietokirjapalkinnon, päätin että yksi aikakausi sai luvan loppua. 15 kirjan jälkeen aloin kutsua itseäni yrittäjäksi, ravintoloitsijaksi ja tietokirjailijaksi. Ensimmäiselle kerralla se hymyilytti, mutta nyt kykenen sanomaan asian suhteellisen vakavalla naamalla. En edelleenkään kuvittele tietäväni asioita muita paremmin, mutta sen hyväksyn, että elämänmittainen oppimisprosessini voi jotakuta itseni kaltaista etäisesti kiinnostaa.
Saku Tuominen on yrittäjä, ravintoloitsija ja tietokirjailija. Hän sai Otavan Kirjasäätiön Tietokirjapalkinnon huhtikuussa 2021.
Kauniisti osuttu tietokirjailijuuden ytimeen
”En halua kirjoittaa ylhäältä alas, kertoa ”totuutta”. Kirjoitan rinnalta, epävarmuutta korostaen. En opeta, haluan oppia”, on toteamus, jonka moni meistä tietokirjailijoista jakaa. Eikä se ole vieras ajatus opettajankaan työssä. Saati vanhemmuudessa. Kiitos tämän ajatuksen pukemisesta sanoiksi!
- ti toukok. 18 12:18:37 2021