Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Faktahommissa
Tietokirjailijaksi tiedonhalusta
Saku Tuominen
Författare Saku Tuominen. Muistan hetken elävästi. Tulin kotiin ja löysin eteisen lattialta kutsun Ruotsin suurlähetystön tilaisuuteen. Aloin nauraa, niin vieraalta ajatus itsestäni kirjailijana tuntui.
Moni haaveilee kirjan kirjoittamisesta. Itse en koskaan kuulunut tähän joukkoon. Päin vastoin, pidin varmana, etten koskaan kirjoittaisi ainuttakaan. Mitä tapahtui? Kirjailija Simon Sinek sanoi kirjoittavansa itselleen, ratkaisevansa omia ongelmiaan. Huippu-urheilijoiden henkinen valmentaja George Mumford taas sanoi, että jos hän ei osaa jotain asiaa minkä haluaa oppia, hän alkaa opettaa sitä.
Siinä se. Kun ostin talon Italiasta ja halusin ymmärtää italialaista ruokakulttuuria syvällisesti, tuloksena oli 1 000-sivuinen trilogia. Keski-iän kriisi näkyy kirjassa Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä. Korona ja siihen liittyvä epävarmuus johti edelliseen kirjaani Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on.
En halua kirjoittaa ylhäältä alas, kertoa ”totuutta”. Kirjoitan rinnalta, epävarmuutta korostaen. En opeta, haluan oppia. Tietokirjailijan sijaan koen olevani haluan tietää -kirjailija.
Uusi, työn alla oleva kirjani Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa ei ole poikkeus. Olen keski-ikäinen valkoihoinen yrittäjä yhdessä maailman varakkaimmista valtioista. En ole koskaan kantanut valtavaa huolta luonnosta, vaikka pyrinkin syömään luomuruokaa ja kierrättämään. Mutta huomaan menneen vuoden muuttaneen jotain. Huolettomuuden aika on ohi.
Uskon edelleen kasvuun, mutta se ei voi tapahtua siten, että joku kärsii – oli kyse sitten ihmisistä tai luonnosta. Jotta me voimme elää täällä ahdistumatta, meidän täytyy oppia elämään osana luontoa, ei itseämme sen yläpuolelle asettaen. Mutta miten? On pohdinnan aika.
Kun sain huhtikuussa Otavan Kirjasäätiön Tietokirjapalkinnon, päätin että yksi aikakausi sai luvan loppua. 15 kirjan jälkeen aloin kutsua itseäni yrittäjäksi, ravintoloitsijaksi ja tietokirjailijaksi. Ensimmäiselle kerralla se hymyilytti, mutta nyt kykenen sanomaan asian suhteellisen vakavalla naamalla. En edelleenkään kuvittele tietäväni asioita muita paremmin, mutta sen hyväksyn, että elämänmittainen oppimisprosessini voi jotakuta itseni kaltaista etäisesti kiinnostaa.
Saku Tuominen on yrittäjä, ravintoloitsija ja tietokirjailija. Hän sai Otavan Kirjasäätiön Tietokirjapalkinnon huhtikuussa 2021.
Kauniisti osuttu tietokirjailijuuden ytimeen
”En halua kirjoittaa ylhäältä alas, kertoa ”totuutta”. Kirjoitan rinnalta, epävarmuutta korostaen. En opeta, haluan oppia”, on toteamus, jonka moni meistä tietokirjailijoista jakaa. Eikä se ole vieras ajatus opettajankaan työssä. Saati vanhemmuudessa. Kiitos tämän ajatuksen pukemisesta sanoiksi!
- ti toukok. 18 12:18:37 2021