Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät parillisten viikkojen tiistaisin.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa

Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!

Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji

Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020

Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä

Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon

Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun

Faktahommissa

Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

18.05.2021

Saku Tuominen

Författare Saku Tuominen. Muistan hetken elävästi. Tulin kotiin ja löysin eteisen lattialta kutsun Ruotsin suurlähetystön tilaisuuteen. Aloin nauraa, niin vieraalta ajatus itsestäni kirjailijana tuntui.

Moni haaveilee kirjan kirjoittamisesta. Itse en koskaan kuulunut tähän joukkoon. Päin vastoin, pidin varmana, etten koskaan kirjoittaisi ainuttakaan. Mitä tapahtui? Kirjailija Simon Sinek sanoi kirjoittavansa itselleen, ratkaisevansa omia ongelmiaan. Huippu-urheilijoiden henkinen valmentaja George Mumford taas sanoi, että jos hän ei osaa jotain asiaa minkä haluaa oppia, hän alkaa opettaa sitä.

Siinä se. Kun ostin talon Italiasta ja halusin ymmärtää italialaista ruokakulttuuria syvällisesti, tuloksena oli 1 000-sivuinen trilogia. Keski-iän kriisi näkyy kirjassa Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä. Korona ja siihen liittyvä epävarmuus johti edelliseen kirjaani Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on.

En halua kirjoittaa ylhäältä alas, kertoa ”totuutta”. Kirjoitan rinnalta, epävarmuutta korostaen. En opeta, haluan oppia. Tietokirjailijan sijaan koen olevani haluan tietää -kirjailija.

Uusi, työn alla oleva kirjani Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa ei ole poikkeus. Olen keski-ikäinen valkoihoinen yrittäjä yhdessä maailman varakkaimmista valtioista. En ole koskaan kantanut valtavaa huolta luonnosta, vaikka pyrinkin syömään luomuruokaa ja kierrättämään. Mutta huomaan menneen vuoden muuttaneen jotain. Huolettomuuden aika on ohi.

Uskon edelleen kasvuun, mutta se ei voi tapahtua siten, että joku kärsii – oli kyse sitten ihmisistä tai luonnosta. Jotta me voimme elää täällä ahdistumatta, meidän täytyy oppia elämään osana luontoa, ei itseämme sen yläpuolelle asettaen. Mutta miten? On pohdinnan aika.

Kun sain huhtikuussa Otavan Kirjasäätiön Tietokirjapalkinnon, päätin että yksi aikakausi sai luvan loppua. 15 kirjan jälkeen aloin kutsua itseäni yrittäjäksi, ravintoloitsijaksi ja tietokirjailijaksi. Ensimmäiselle kerralla se hymyilytti, mutta nyt kykenen sanomaan asian suhteellisen vakavalla naamalla. En edelleenkään kuvittele tietäväni asioita muita paremmin, mutta sen hyväksyn, että elämänmittainen oppimisprosessini voi jotakuta itseni kaltaista etäisesti kiinnostaa.

Saku Tuominen on yrittäjä, ravintoloitsija ja tietokirjailija. Hän sai Otavan Kirjasäätiön Tietokirjapalkinnon huhtikuussa 2021.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kauniisti osuttu tietokirjailijuuden ytimeen

”En halua kirjoittaa ylhäältä alas, kertoa ”totuutta”. Kirjoitan rinnalta, epävarmuutta korostaen. En opeta, haluan oppia”, on toteamus, jonka moni meistä tietokirjailijoista jakaa. Eikä se ole vieras ajatus opettajankaan työssä. Saati vanhemmuudessa. Kiitos tämän ajatuksen pukemisesta sanoiksi!

- ti 18. toukokuuta 2021 12.18.37