Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää
Anu Kantola
Yliopiston tutkijana avaan joka aamu tietokoneen, jossa tulvii tutkimuksia, papereita, artikkeleita, raportteja tai ihan vaan dataa. Näytön äärellä ongelma ei olekaan tiedon määrä, vaan sen ymmärtäminen: mistä tiedossa on kysymys, mitä se merkitsee ja mitä väliä kaikella datalla on. Maailma tulvii tietoa, mutta samalla kun tietoa tuotetaan valtavat määrät, se erikoistuu. Sirpaloituvassa maailmassa on uskallettava yrittää ymmärtää kokonaisuuksia ja eri asioiden yhteyksiä.
Siksi kirjoitan tietokirjoja. Ne eivät ole faktojen luetteloita, vaan tietokirjassa on tärkeintä havainto, joka avaa maailmaan uuden horisontin niin, että kirja saa lukijan ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla. Havainto voi olla hyvin henkilökohtainen, tai se voi pohjautua dataan ja numeroihin tai historian arkistoihin – yhtä kaikki on oltava joku ihminen, joka tekee sen havainnon ja rakentaa sen varaan kokonaisen maailman kirjan muodossa.
Tietokirjat ovat myös paras ase infoähkyä vastaan. Ne auttavat kiireessä ja kaaoksessa, pysäyttävät datatulvan ja luovat tilan, jossa voimme hetkeksi pysähtyä ja hengähtää. Samalla voimme myös ajatella. Omat ajatukset lähtevät liikkeelle lukiessa: oma mieli ottaa kimmokkeen toisen lauseesta, joka sanoittaa oman huomaamatta jääneen kokemuksen tai näyttää mallia siitä, miten maailman voi nähdä.
Kirjat ovat myös hyvä tapa ottaa etäisyyttä omaan itseen. Kun kaikki ideat on käytetty ja päässä lyö tyhjää tai minulla on ongelma, joka tuntuu mahdottomalta tai hahmottomalta, menen seisomaan kirjahyllyni eteen tai vaellan kirjastossa hyllyjen välissä. Usein silmään osuu kirja, josta löytyy uusi ajatus tai ratkaisu ongelmaan.
Minulle myönnetty vuoden 2021 Tietokirjailijapalkinto tuntuu näistä syistä todella tärkeältä. On tärkeää, että kirjoja kirjoitetaan, eikä vain minun kirjojani, vaan meidän kaikkien kirjoja. Ilman niitä ajattelumme pysähtyy ja alamme heittelehtiä datan virroissa.
Anu Kantola Tietokirjailijapalkinnonjaon jälkeen Helsingin Kirjamessuilla 30.10.2021.
Anu Kantola on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja tietokirjailija. Kantola on yksi vuoden 2021 Tietokirjailijapalkinnon saajista.