Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät parillisten viikkojen tiistaisin.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa

Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!

Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji

Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020

Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä

Faktahommissa

Tietokirja, mon amour

22.10.2019

Kaarina Hazard

Rakkauteni tietokirjoihin on varhaista perua, suorastaan ennenaikaista.

Opin varhain lukemaan, eikä se välttämättä ole etu. Näin ajatteli myös setäni, kun nelivuotiaan kanssa leikkiessään hätkähti, jätti lapsen niille sijoilleen ja pani oven jäljessään kiinni. Muisto vaivasi häntä ja siksi minäkin siitä tiedän. Mitä hän oikein pelästyi? Ihan oikeaa asiaa. Nimittäin, kun palleroinen, vielä muiden katsottavana, alkaa varoittamatta itse nähdä, se on kuin puu tai kukka ryhtyisi puhumaan ja katsoisi takaisin.

Kun silmä tekee kirjaimen kanssa kovin varhain liiton, liimautuu koko lukemiseen jokin maagillinen piirre. Lasten tapaan luin kaiken, enkä ymmärtänyt mitään. Lakritsipussin selkäpuoli, pyykkikoneen ohjekirja, Uusi testamentti ja teepussin kannake kaikki olivat yhtä ja samaa kirjainten virtaa, josta sain selvän, mutten mitään käsittänyt. ”Vain luvan saaneille” kuka antaa luvan, tanssiinko, ja kenelle, miksi lupa pitää olla ja pitääkö se kysyä?

Pian merkitysten kakofoniaan toivat järjestyksen kirjat: on aiheita! Joka kansien välissä ei puhuta kaikesta, vaan asioista kerrallaan! Jos kalastus kiinnostaa, tässä kirja vieheistä, jos taas makramee, näin laadit sen solmu kerrallaan. Maailma lankeaa osiin, ja ne osat taas toisiin osiin ja jokaisesta asiasta, jonka koskaan keksit hoksata, löytyy teos johon tarttua.

Kieleen astuminen on lopullista, se käy vain yhdesti; kun sanojen käskyvoiman kerran on tuntenut, ei latu enää käänny, vaikka kysymysten virkkeisiin tulee lisää lauseita. Vanhat autot, muinaiset jumalat, alkuaineiden löytöhistoria; omenat, perennat ja ruohon kasvu; sillat, raiteet ja sähkön synty; uskomukset, taiat ja tapojen kirjo, joku on jo tämänkin huomannut ja silkkaa hyvyyttään sen kappaleiksi järjestänyt.

Tiedon lisäännyksen paras anti ei ollut ymmärrys, vaan ihmisrakkaus: emme ole täällä yksin. Aiheesta viis, keskeistä on jaettu uteliaisuus, ja joka kysymys on silmukka sen yhteisen riippukeinun kudokseen, jonka varassa me täällä kellumme.

Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi. Hän on yksi tuomareista Tietokirjaraadissa, joka ruotii uutuustietokirjoja Helsingin Kirjamessuilla tulevana lauantaina 26.10. klo 15.00 Kruunuhaka-lavalla.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Blogiin vahingossa eksynyt ja iloisesti yllättynyt

Kuka muu keksii yhdistää muinaiset jumalat ja perennat kuin Kaarina Hazard! Kiitos päivän kaunokielisestä annoksesta ja inspiraatiosta.

- su 3. marraskuuta 2019 14.16.59