Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Faktahommissa

Tietokirja, mon amour

22.10.2019

Kaarina Hazard

Rakkauteni tietokirjoihin on varhaista perua, suorastaan ennenaikaista.

Opin varhain lukemaan, eikä se välttämättä ole etu. Näin ajatteli myös setäni, kun nelivuotiaan kanssa leikkiessään hätkähti, jätti lapsen niille sijoilleen ja pani oven jäljessään kiinni. Muisto vaivasi häntä ja siksi minäkin siitä tiedän. Mitä hän oikein pelästyi? Ihan oikeaa asiaa. Nimittäin, kun palleroinen, vielä muiden katsottavana, alkaa varoittamatta itse nähdä, se on kuin puu tai kukka ryhtyisi puhumaan ja katsoisi takaisin.

Kun silmä tekee kirjaimen kanssa kovin varhain liiton, liimautuu koko lukemiseen jokin maagillinen piirre. Lasten tapaan luin kaiken, enkä ymmärtänyt mitään. Lakritsipussin selkäpuoli, pyykkikoneen ohjekirja, Uusi testamentti ja teepussin kannake kaikki olivat yhtä ja samaa kirjainten virtaa, josta sain selvän, mutten mitään käsittänyt. ”Vain luvan saaneille” kuka antaa luvan, tanssiinko, ja kenelle, miksi lupa pitää olla ja pitääkö se kysyä?

Pian merkitysten kakofoniaan toivat järjestyksen kirjat: on aiheita! Joka kansien välissä ei puhuta kaikesta, vaan asioista kerrallaan! Jos kalastus kiinnostaa, tässä kirja vieheistä, jos taas makramee, näin laadit sen solmu kerrallaan. Maailma lankeaa osiin, ja ne osat taas toisiin osiin ja jokaisesta asiasta, jonka koskaan keksit hoksata, löytyy teos johon tarttua.

Kieleen astuminen on lopullista, se käy vain yhdesti; kun sanojen käskyvoiman kerran on tuntenut, ei latu enää käänny, vaikka kysymysten virkkeisiin tulee lisää lauseita. Vanhat autot, muinaiset jumalat, alkuaineiden löytöhistoria; omenat, perennat ja ruohon kasvu; sillat, raiteet ja sähkön synty; uskomukset, taiat ja tapojen kirjo, joku on jo tämänkin huomannut ja silkkaa hyvyyttään sen kappaleiksi järjestänyt.

Tiedon lisäännyksen paras anti ei ollut ymmärrys, vaan ihmisrakkaus: emme ole täällä yksin. Aiheesta viis, keskeistä on jaettu uteliaisuus, ja joka kysymys on silmukka sen yhteisen riippukeinun kudokseen, jonka varassa me täällä kellumme.

Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi. Hän on yksi tuomareista Tietokirjaraadissa, joka ruotii uutuustietokirjoja Helsingin Kirjamessuilla tulevana lauantaina 26.10. klo 15.00 Kruunuhaka-lavalla.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Blogiin vahingossa eksynyt ja iloisesti yllättynyt

Kuka muu keksii yhdistää muinaiset jumalat ja perennat kuin Kaarina Hazard! Kiitos päivän kaunokielisestä annoksesta ja inspiraatiosta.

- su marrask. 03 14:16:59 2019