Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?
Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet
Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?
Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia
Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour
Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan
Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat
Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille
Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit
Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi
Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?
Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen
Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!
Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion
Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa
Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia
Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja
Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?
Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle
Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?
Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän
Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein
Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja
Faktahommissa
Tietokirja, mon amour
Kaarina Hazard
Rakkauteni tietokirjoihin on varhaista perua, suorastaan ennenaikaista.
Opin varhain lukemaan, eikä se välttämättä ole etu. Näin ajatteli myös setäni, kun nelivuotiaan kanssa leikkiessään hätkähti, jätti lapsen niille sijoilleen ja pani oven jäljessään kiinni. Muisto vaivasi häntä ja siksi minäkin siitä tiedän. Mitä hän oikein pelästyi? Ihan oikeaa asiaa. Nimittäin, kun palleroinen, vielä muiden katsottavana, alkaa varoittamatta itse nähdä, se on kuin puu tai kukka ryhtyisi puhumaan ja katsoisi takaisin.
Kun silmä tekee kirjaimen kanssa kovin varhain liiton, liimautuu koko lukemiseen jokin maagillinen piirre. Lasten tapaan luin kaiken, enkä ymmärtänyt mitään. Lakritsipussin selkäpuoli, pyykkikoneen ohjekirja, Uusi testamentti ja teepussin kannake kaikki olivat yhtä ja samaa kirjainten virtaa, josta sain selvän, mutten mitään käsittänyt. ”Vain luvan saaneille” kuka antaa luvan, tanssiinko, ja kenelle, miksi lupa pitää olla ja pitääkö se kysyä?
Pian merkitysten kakofoniaan toivat järjestyksen kirjat: on aiheita! Joka kansien välissä ei puhuta kaikesta, vaan asioista kerrallaan! Jos kalastus kiinnostaa, tässä kirja vieheistä, jos taas makramee, näin laadit sen solmu kerrallaan. Maailma lankeaa osiin, ja ne osat taas toisiin osiin ja jokaisesta asiasta, jonka koskaan keksit hoksata, löytyy teos johon tarttua.
Kieleen astuminen on lopullista, se käy vain yhdesti; kun sanojen käskyvoiman kerran on tuntenut, ei latu enää käänny, vaikka kysymysten virkkeisiin tulee lisää lauseita. Vanhat autot, muinaiset jumalat, alkuaineiden löytöhistoria; omenat, perennat ja ruohon kasvu; sillat, raiteet ja sähkön synty; uskomukset, taiat ja tapojen kirjo, joku on jo tämänkin huomannut ja silkkaa hyvyyttään sen kappaleiksi järjestänyt.
Tiedon lisäännyksen paras anti ei ollut ymmärrys, vaan ihmisrakkaus: emme ole täällä yksin. Aiheesta viis, keskeistä on jaettu uteliaisuus, ja joka kysymys on silmukka sen yhteisen riippukeinun kudokseen, jonka varassa me täällä kellumme.
Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi. Hän on yksi tuomareista Tietokirjaraadissa, joka ruotii uutuustietokirjoja Helsingin Kirjamessuilla tulevana lauantaina 26.10. klo 15.00 Kruunuhaka-lavalla.
Blogiin vahingossa eksynyt ja iloisesti yllättynyt
Kuka muu keksii yhdistää muinaiset jumalat ja perennat kuin Kaarina Hazard! Kiitos päivän kaunokielisestä annoksesta ja inspiraatiosta.
- su marrask. 03 14:16:59 2019