Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Faktahommissa
Tietokirja joukkorahoituksella
”Sun pitäisi tehdä kirja, tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa, tämän kirjan lukisin, voi vitsit olisi kiva jos tästä olisi kirja.”
Kesällä 2019 twiittailin jännien naisten tarinoita, ja pian twitteristit alkoivat toivoa, että koostaisin tarinoista kirjan. On helppoa pyytää jotakuta kirjoittamaan kirja, mutta löytyykö sille oikeasti ostajia? Päätin testata asiaa joukkorahoituksella.
Mesenaatti.me on joukkorahoituspalvelu, jossa ihmiset ja työryhmät voivat hakea rahoitusta projektilleen, tässä tapauksessa tietokirjalle. Rahoitussivun pystyttäminen on teknisesti vaivatonta, mutta sitä edeltää pitkä pohdinta.
- Haenko rahaa kirjan kirjoittamiseen vai sen kustantamiseen?
- Jos kirja ei ole omakustanne, miten kustantaja osallistuu projektiin?
- Millaista summaa tavoittelen, ja mikä on minimisumma, jolla suostun ryhtymään kirjoitustyöhön?
- Rahoittajalle pitää tarjota vastike. Millaisia ja minkähintaisia vastikkeita tarjoan?
- Kuinka pitkän kampanjan jaksan tehdä, ja miten markkinoin joukkorahoitusta?
Ennen työhön ryhtymistä täytyy tehdä laskutoimitus. On arvioitava, kuinka paljon kirjan myyntihinnasta jää käteen kulujen, verojen ja Mesenaatin pidättämän kymmenen prosentin palkkion jälkeen. Sitten on laskettava, kuinka monta kirjaa pitää myydä, että hommassa on järkeä.
Historian jännillä naisilla oli jo valmiiksi yleisöä, kampanjan ajoitus osui kohdalleen ja onnistuin nielemään nolosteluni ja markkinoimaan kampanjaa, vaikka promoaminen aluksi tuntuikin oudolta. Sain tukea kustantajalta ja ennen kaikkea tärkeitä neuvoja ihmisiltä, jotka olivat toteuttaneet onnistuneen joukkorahoituskampanjan. Mukana oli myös tuuria.
Historian jännistä naisista tuli Suomen toiseksi isoimman kirjan joukkorahoituksen kerännyt teos. Sen toissavuotista Mesenaatti-sivua voi tarkastella täällä.
Tärkein oppini oli tämä: ennen joukkorahoituskampanjaan ryhtymistä keskustele siitä jonkun sellaisen kanssa, joka on kerännyt kirjalleen onnistuneen joukkorahoituksen.
Tällaisissa keskusteluissa opin muun muassa
- millainen vastike on hyvä (kirja itsessään on paras ja suosituin vastike, älä tarjoa alle 10 euron vastikkeita)
- neuvottele kustantajan kanssa siitä, miten raha jaetaan
- neuvottele kustantajan kanssa siitä, että he hoitavat vastikkeiden postituksen
- mikä on sopiva kampanjan pituus (huomioitavaa: kuinka kauan jaksat markkinoida, osuuko kampanja yleisimmille palkkapäiville eli kuun vaihteeseen ja puoliväliin)
- rahoittajien pitää saada kirja ennen kuin se saapuu kauppoihin
- Suomessa joukkorahoitusta ei voi tehdä laillisesti ulkomaisten joukkorahoituspalvelujen kuten Kickstarterin kautta.
Onnistunut joukkorahoituskampanja myy kirjoja, mutta toimii myös mainoksena. Rahoittajat ilmoittavat usein sosiaalisessa mediassa rahoittaneensa kirjaa ja postaavat kirjasta uudelleen, kun se saapuu. Näin he levittävät sanaa kirjasta, ja mainoskampanja alkaa jopa vuotta ennen julkaisua. (En tajunnut tätä perustaessani joukkorahoituskampanjaa, mutta jälkikäteen huomaan, että näin se meni.)
Myös media voi kiinnostua suosiota saaneesta joukkorahoituksesta. Joukkorahoituksen menekistä kustantaja pystyy myös hiukan päättelemään, mikä kirjan menekki saattaisi olla, sitten kun se aikanaan ilmestyy.
Joukkorahoitukseen sopivat monenlaiset tietokirjat. Jos aihe kiinnostaa somessa, on rahoitusta hiukan helpompi saada, mutta hyvin erilaiset kirjat ovat keränneet rahoitusta. Jos kirja ei kerää rahoitusta, syy on usein olematon markkinointi, ei välttämättä huono aihe. Tältä sivulta voi tarkastella, millaiset kirjat ovat keränneet riittävän rahoituksen, ja mitkä eivät ole saavuttaneet tavoitettaan.
Kuluneen vuoden aikana olen puhunut puhelimessa lukuisten joukkorahoitusta harkitsevien kirjailijoiden kanssa. Teen sen mielelläni, sainhan itsekin neuvoja. Osa on saanut kipinän yrittää, osa on päättänyt laskutoimituksen jälkeen jättää väliin. Molemmat ovat jälkikäteen osoittautuneet oikeiksi ratkaisuiksi.
Maria Pettersson on Journalisti-lehden päätoimittaja ja historiaharrastaja, jonka esikoiskirja Historian jännät naiset oli viime vuoden toiseksi myydyin kotimainen tietokirja.
Maria Petterssonin kuva: Riikka Kantinkoski.