Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät parillisten viikkojen tiistaisin.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa

Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!

Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji

Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020

Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä

Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon

Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun

Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta

Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan

Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä

Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun

Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?

Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan

Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana

Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät

Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?

Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri

Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin

Faktahommissa

Tehtävä Euroopassa

21.05.2019

Markku Heikkilä

Eurooppa-päivänä katselin Rovaniemellä, kun muuan eurovaaliehdokas täytti lappua. Siinä piti jatkaa itse lausetta ”Äänestän, koska….”. Hänen perustelunsa äänestämiseen oli, että nämä ovat tärkeimmät vaalit koskaan.

Samalla hän piti puhetilaisuutta. Sillä oli viisi kuulijaa. Pienistä puroista kerätään tämä demokratian virta.

Ehdokkaita Suomen vaaleissa on kaikkiaan 269. Vaalien jälkeen käsillä on 13 suomalaista europarlamentaarikkoa. He liittyvät Brysselissä ja Strasbourgissa joukkoon, jonka koostumus on isoimpien puolueryhmien osalta ollut vuosikymmenet varsin pysyvä. Ei ehkä ole näiden vaalien jälkeen. Eurooppa on murroksessa, joka on näkynyt monissa kansallisissa vaaleissa, ja arvatenkin näkyy myös eurooppalaisissa vaaleissa.

Jos meno Euroopan päätöksenteossa muuttuu, se muuttuu silloin myös Suomessa.

On ilmeistä, että äänestysprosentti voi jäädä näissä vaaleissa kovin alhaiseksi. Ei kiinnosta, ei tiedä, tuntuu vieraalta, ei välitä.

Olen käynyt muutaman kerran Euroopan parlamentissa, sen auloissa, kahviloissa ja työhuoneissa. Olen tavannut monia entisiä, nykyisiä ja tulevia meppejä. Entisenä politiikan toimittajana se on ollut helppoa.

Helppoa sen sijaan ei ollut toimittajana tehdä tuota tutuksi. EU-jäsenyyden alkuvuosina moni sitä yritti. Yrittäjien määrä on vähitellen harventunut kovin pieneksi. On pulaa ajasta, rahasta ja kiinnostuksesta.

Siinäkö siis markkinarako ajankohtaiselle tietokirjallisuudelle, joka elävästi ja kiinnostavasti analysoi eurooppalaisen päätöksenteon pyörteitä?

On helppoa löytää suomalaisia ja suomennettuja tietokirjoja, joiden kannessa tuijottaa tuiman näköisenä joko Vladimir Putin tai Donald Trump. Heidän polkunsa valtaan ja tapansa käyttää valtaa on kerrottu monesta kulmasta, ja lisää sitä lajia on varmasti tulossa. Kumpikaan näistä herroista ei edusta sellaista valtakeskusta, jossa tehtävä lainsäädäntö vaikuttaa suoraan Suomen sisäisiin asioihin. Mutta heidän kasvonsa myyvät, sillä niihin liittyy tunteita.

Euroopan unionikin voi herättää tunteita, mutta sillä ei ole kasvoja. Sillä on rinnakkaisia instituutioita ja iso liuta eriasteisia vallankäyttäjiä. Sen toiminnasta on työlästä löytää suurelle yleisölle tarkoitettua ajankohtaista tietokirjallisuutta, jossa tulkintoja olisi tehty suomalaisin silmin.

En tiedä, kuinka näissä vaaleissa käy. Mutta tiedän, että tuloksella on merkitystä ja toivon voivani myöhemmin lukea hyvästä suomalaisesta tietokirjasta, miksi eurooppalaisissa vaaleissa kävi niin kuin kävi ja mitä siitä seurasi. Oman ajan selittäminen kun on yksi tietokirjallisuuden isoista tehtävistä.

Markku Heikkilä on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen viestintäpäällikkö ja Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäsen.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: