Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla

Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?

Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet

Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?

Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia

Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour

Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan

Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä

Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat

Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille

Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit

Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi

Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?

Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen

Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!

Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion

Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa

Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia

Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja

Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?

Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle

Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle

Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?

Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän

Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein

Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja

Faktahommissa

Tehtävä Euroopassa

21.05.2019

Markku Heikkilä

Eurooppa-päivänä katselin Rovaniemellä, kun muuan eurovaaliehdokas täytti lappua. Siinä piti jatkaa itse lausetta ”Äänestän, koska….”. Hänen perustelunsa äänestämiseen oli, että nämä ovat tärkeimmät vaalit koskaan.

Samalla hän piti puhetilaisuutta. Sillä oli viisi kuulijaa. Pienistä puroista kerätään tämä demokratian virta.

Ehdokkaita Suomen vaaleissa on kaikkiaan 269. Vaalien jälkeen käsillä on 13 suomalaista europarlamentaarikkoa. He liittyvät Brysselissä ja Strasbourgissa joukkoon, jonka koostumus on isoimpien puolueryhmien osalta ollut vuosikymmenet varsin pysyvä. Ei ehkä ole näiden vaalien jälkeen. Eurooppa on murroksessa, joka on näkynyt monissa kansallisissa vaaleissa, ja arvatenkin näkyy myös eurooppalaisissa vaaleissa.

Jos meno Euroopan päätöksenteossa muuttuu, se muuttuu silloin myös Suomessa.

On ilmeistä, että äänestysprosentti voi jäädä näissä vaaleissa kovin alhaiseksi. Ei kiinnosta, ei tiedä, tuntuu vieraalta, ei välitä.

Olen käynyt muutaman kerran Euroopan parlamentissa, sen auloissa, kahviloissa ja työhuoneissa. Olen tavannut monia entisiä, nykyisiä ja tulevia meppejä. Entisenä politiikan toimittajana se on ollut helppoa.

Helppoa sen sijaan ei ollut toimittajana tehdä tuota tutuksi. EU-jäsenyyden alkuvuosina moni sitä yritti. Yrittäjien määrä on vähitellen harventunut kovin pieneksi. On pulaa ajasta, rahasta ja kiinnostuksesta.

Siinäkö siis markkinarako ajankohtaiselle tietokirjallisuudelle, joka elävästi ja kiinnostavasti analysoi eurooppalaisen päätöksenteon pyörteitä?

On helppoa löytää suomalaisia ja suomennettuja tietokirjoja, joiden kannessa tuijottaa tuiman näköisenä joko Vladimir Putin tai Donald Trump. Heidän polkunsa valtaan ja tapansa käyttää valtaa on kerrottu monesta kulmasta, ja lisää sitä lajia on varmasti tulossa. Kumpikaan näistä herroista ei edusta sellaista valtakeskusta, jossa tehtävä lainsäädäntö vaikuttaa suoraan Suomen sisäisiin asioihin. Mutta heidän kasvonsa myyvät, sillä niihin liittyy tunteita.

Euroopan unionikin voi herättää tunteita, mutta sillä ei ole kasvoja. Sillä on rinnakkaisia instituutioita ja iso liuta eriasteisia vallankäyttäjiä. Sen toiminnasta on työlästä löytää suurelle yleisölle tarkoitettua ajankohtaista tietokirjallisuutta, jossa tulkintoja olisi tehty suomalaisin silmin.

En tiedä, kuinka näissä vaaleissa käy. Mutta tiedän, että tuloksella on merkitystä ja toivon voivani myöhemmin lukea hyvästä suomalaisesta tietokirjasta, miksi eurooppalaisissa vaaleissa kävi niin kuin kävi ja mitä siitä seurasi. Oman ajan selittäminen kun on yksi tietokirjallisuuden isoista tehtävistä.

Markku Heikkilä on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen viestintäpäällikkö ja Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksen jäsen.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: