Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Maria Laakso: Tietokirjailijana kouluvierailulla
Laura Karlsson: Mikä tietokirjallisuudessa kiinnostaa juuri nyt?
Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjailijat ja oppikirjailijat ovat apurahansa ansainneet
Mikko Grönlund: Mitä tietokirjailija tienaa?
Sanna Haanpää: Uuden toiminnanjohtajan aloitustunnelmia
Kaarina Hazard: Tietokirja, mon amour
Anne Helttunen: Kirjasuunnistus johdattaa kirjojen maailmaan
Tuula Vainikainen: Messuillaan täydestä sydämestä tietokirjan edestä
Andrei Sergejeff: Egyptin orjasulttaanit tuhoutuivat mieluummin kuin sopeutuivat
Reetta Kettunen: Lapsuuden sankareille
Oula Silvennoinen: Tietokirjailija ja kansalliset myytit
Jussi Pakkasvirta: Politiikan ennustaminen voi mennä pieleen, vaikka kuinka tiedolla yrittäisi
Aleksis Salusjärvi: Millaisia nuorten tietokirjoja tässä ajassa tarvitaan?
Marjo Heiskanen: Haku päällä: Näennäistiedosta punnittuun tietämättömyyteen
Päivi Kosonen: Yhdessä lukemaan!
Tuula Uusi-Hallila: Tietokirja eheyttää lukion
Markku Heikkilä: Tehtävä Euroopassa
Paula Havaste: Ve-si-me-lo-ni ja muita tietokirjallisuuden outouksia
Helena Ruuska: Peruskoululaiset tarvitsevat kirjoja
Timo Tossavainen: Oppikirjailija – tulevaisuuden ammatti?
Urpu Strellman: Suomi edellä maailmalle
Anna Kortelainen: Tietokirjailijan evästys seuraavalle hallitukselle
Karo Hämäläinen: Miksi diktaattorit vihaavat tietokirjoja?
Pirjo Hiidenmaa: Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän
Jaakko Heinimäki: Uusi kirja kolmen viikon välein
Tiina Raevaara: Maailmaa muuttava tietokirja vaatii työtä, aikaa ja resursseja
Faktahommissa
Sitaattioikeus – miten se menikään?
Mikko Niemelä
Julkiseen keskusteluun nousee välillä kysymyksiä teoksien siteeraamiskäytännöistä. Myös toimistomme saa ajoittain yhteydenottoja koskien hyvää lainaustapaa. Miten ne sitaattikäytännöt menivätkään? Saako esimerkiksi romaanissa käyttää hyväksi tietokirjaa? Tässä lyhyt kertaus.
Sitaattioikeus on tekijänoikeuden rajoitus. Tekijänoikeuden lähtökohtana on tekijän yksinoikeus teoksen valmistamiseen tai julkaisemiseen, mikä koskee myös teoksen osan julkaisemista. Pääsääntönä on luvan pyytäminen tekijältä, mikäli toinen haluaa käyttää tämän teosta osana omaa teostaan. Sitaattioikeus rajoittaa tekijänoikeutta, oikeuttaen toista henkilöä lainaamaan teosta ilman tekijän lupaa, kunhan sitaatti tehdään oikein.
Sitaattioikeuden perusteella julkistetusta teoksesta on lupa ottaa hyvän tavan mukaisesti lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Siteeraus tarkoittaa toisen tekstin suoraa lainaamista, eli sen sanatarkkaa tai hyvin pienin muutoksin tehtyä lainaamista. Siteeraus on erotettava toisen kirjoittaman teoksen käyttämisestä oman teoksen lähteenä. Tekijänoikeus suojaa vain teoksen ilmaisumuotoa, ei sen sisältämää tietoa tai ideaa. Lähdeteoksen sisältämän tiedon hyödyntäminen omaan teokseen ei ole teoksen siteerausta, jos tieto ilmaistaan omin sanoin ilman suoria lainauksia.
Hyvän tavan mukaisuus edellyttää alkuperäisen tekijän nimen ja lähteen ilmoittamista sitaatin yhteydessä. Siteerattu teksti on selkeästi erotettava omasta tekstistä käyttämällä esimerkiksi lainausmerkkejä, kursiivia tai lihavointia. Mitään varsinaisia muotovaatimuksia siteeraukselle ei ole säädetty. Tieteellisessä kirjoittamisessa lähdeviittausten merkitsemisessä on omat alan sisäiset käytännöt, jotka eivät perustu lainsäädäntöön. Fiktiivisissä teoksissa kuten romaaneissa vastaavanlaisia käytäntöjä ei ole, leipätekstissä lähteitä ei välttämättä mainita lainkaan. Myös romaanissa on mainittava lähde, mikäli kyse on suorasta lainauksesta. Tämä voi toteutua esimerkiksi mainitsemalla lähdeluettelossa, millä sivuilla lainaukset ovat ja mistä teoksista lainaukset on tehty.
Lainauksella on oltava asiallinen yhteys teokseen, johon sitaatti otetaan. Lainauksen täytyy havainnollistaa, selkeyttää tai taustoittaa lainaajan omaa teosta. Laissa ei ole säädetty sallitun lainauksen laajuutta, sitä arvioidaan tapauskohtaisesti. Laajuutta arvioidaan sen perusteella, edellyttääkö siteerauksen tarkoitus tietyn kokoista lainausta. Teos ei saa koostua olennaisilta osiltaan pelkistä sitaateista.
Sitaattioikeus on teknologianeutraali oikeus. Tämä tarkoittaa, että merkitystä ei ole sillä, millainen teos tai julkaisumuoto lainatulla tai lainaavalla teoksella on. Painetusta kirjasta voidaan ottaa sitaatti sähköiseen julkaisuun ja toisin päin. Myös muita kuin kirjallisia teoksia, kuten musiikkia tai valokuvia voidaan siteerata.
Mikko Niemelä on Suomen tietokirjailijat ry:n juristi.