Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?
Laura Ertimo
”Miksi ihmeessä teet tietokirjoja lapsille?” kysyi hyväntahtoinen ja aidosti hämmästynyt toimittaja minulta kirjastovierailulla muutamia vuosia sitten. En muista omaa vastaustani, vain hämmentyneen ajatukseni: ”Miksi en tekisi? Aiheita on valtavasti, lukijakuntaa syntyy jatkuvasti lisää ja tarjonta on laikullista. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.”
Olin tehnyt kirjoja tilauksesta, ja vierailulla olin ensimmäisten itsenäisesti kirjoittamieni Yön ja Veden (Myllylahti 2016 ja 2017) kanssa. Kotona esikoiseni oli miltei vauvasta asti osoittanut painokkaasti kiinnostusta tosiasioihin. Sekä ammatilliset että arkiset havainnot puolsivat tietokirjan tarjoamista lapsille.
Yö. Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista. Kuvittaja Satu Kontinen. Myllylahti 2016.
Mikä suhde ikään perustuvan kohderyhmän ja kirjallisuuden lajin välillä on? Ilmassa tuntuu ajoittain leijuvan ajatus siitä, että sadut ovat lasten maailmaa ja että tiedon tuputtaminen ehkä jopa pilaa lapsuuden. Eivätkö koulukirjat hoitele tiedontarpeen ajallaan?
Taaperoiden ja leikki-ikäisten mielet ja kehot ovat äärimmilleen viritettyjä tiedonhankkimisorganismeja. Kaikki aistit ovat käytössä, kun informaatiotulvasta aletaan muodostaa rakenteita. ”Onko tuo totta?”, ”Miksi?” kysyvät pallerot silmät pyöreinä. Totuus on niin ihmeellistä, että siitä on otettava kiinni kaikin keinoin. Pienille tehdyt tietokirjat tarjoavat konkreettisia palikoita maailmankuvan rakentamiseen.
Pikkutieto: Missä sinä olet? Kuvittaja Sanna Pelliccioni. Minerva 2020
Koululaisen maailmassa fiktio ja fakta ovat jo eriytyneempiä. Silloin mielikuvituksella leikittely on tietokirjassakin tekijän ja lukijan välinen sopimus. Kun ryhdyin lähes mahdottomalta tuntuneeseen tehtävään kirjoittaa ilmastonmuutoskirja alakoululaisille, keiju ja menninkäinen lehahtivat paikalle auttamaan. Koululainen ymmärtää, että Fossiilimenninkäinen voi hyvin kuvata todellista asennetta, vaikkei totta olekaan.
Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu. Kuvittaja Mari Ahokoivu. Into Kustannus 2019.
Tunnen suurinta onnistumisen iloa saadessani palautetta siitä, että lapsen ja aikuisen yhteinen lukuhetki palvelee molempia. Lastentietokirjan ”lapsi” antaa lupauksen siitä, että kirja lähtee liikkeelle perusasioista eikä oleta lukijalta laajoja ennakkotietoja, mutta sisältö voi tuoda aikuisellekin uusia näkökulmia. Ymmärtämisen tukena, lepopaikkana ja innoituksena on kuvitusta.
Lumotun Maan kartasto. Kuvittaja Satu Kontinen. Kustantamo S&S 2020
Kirjoittaessani rakennan lukijalle siltaa akateemisen tiedon ja arjen välille. Sekä kuvituksessa että tekstissä voi olla tasoja, jotka jäävät yhdeltä huomaamatta ja avaavat toiselle ennalta arvaamattoman näkökulman – jokainen lukutuokio on lopulta oma intiimi tapahtumansa kirjan ja lukijan välillä. Lyhyt muoto tekee lastentietokirjasta ponnahduslaudan, joka avautuu maailmaan ja vihjaa uusia suuntia ajatuksille, tiedonhaulle ja mielikuvitukselle.
Laura Ertimo on lastentietokirjailija, joka palkittiin Tietopöllö-palkinnolla vuonna 2020. Tietopöllö myönnetään tietokirjailijalle, joka on julkaissut ansiokkaasti lapsille ja nuorille tarkoitettuja tietoteoksia. Laura Ertimon kuva: Anna Autio.
Kommentointi
Maahanmuuttajalapset ja nuoret
Löytyisiköhän tietokirjoittajaa joka haluaisi kirjoittaa tietokrjalisuutta maahanmuuttajalapsille? Historiaa, tapahistoriaa, kulttuuria. Olen tavannut sosiaalisesti lukutaidottomia nuoria, joilta esim peruskoulu on jäänyt kesken iän vuoksi. Moni asia on Suomessa outo, kun nuoret vielä helposti eriytyvät omataustaisiin ryhmiin. Tukikirjallisuutta tarvittaisiin.
- to toukok. 06 22:27:48 2021
Ponnahduslautoja
Kiitokset, Laura Ertimo, tekstistäsi! Lastenlasteni kanssa iloitsen tietokirjoista, tietokirjoistasi. Fakta ja fiktio eivät sulje toisiaan pois. Ympäristön tutkiminen on kasvamisen alusta asti lapsen ja aikuisen yhteinen ilo!
- ti toukok. 04 17:27:40 2021