Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa
Pepe Forsberg
On tiistai maaliskuun 10. päivä vuonna 2020. Istun Janakkalan Turengin pääkirjastossa. Kirjastonjohtaja kutsuu minut aplodien saattamana lavalle. Salin keskellä kajahtaa aivastus, tulee aavemaisen hiljaista. Katse hakee epäuskoisena jotain, mikä ei pahentaisi pääni yllä leijailevia kysymysmerkkejä. Viestimet ovat viimeisen viikon aikana raportoineet oudon viruksen leviämisestä kaukaiseen pohjolaan. Mietin, että olenkohan aiheuttanut jotain tietämättäni?
Pienestä paniikkitilasta huolimatta saan esityksen vietyä loppuun rutiinilla. Kertominen luonnosta on helppoa. Veikkaan, että näin on, koska kerron eläimistä ja kasveista aistinvaraisesti, sydämen asiana. Esitykseni jälkeen ihmiset kiittelevät, hakevat nimmareita, halaavat ja nauravat yhdessä kanssani. En osaa sanoa ei. Katson peiliin kysyvästi, kannankohan nyt tietämättäni virusta?
Seuraava aamu koittaa ja päätös on tehty. Perun kymmeniä esiintymisiä, ensimmäisenä julkisesti tästä vaihtoehdosta kertovana kirjailijana. Laitan vaakalaudalle koko elinkeinoni ja tuloni. Hinta ja riski tartuttaa muita on vain oman mieleni sopukoissa kasvanut tulivuoreksi, jonka sisuksissa popcornit aukeaisivat riittävän nopeasti. On parempi olla varma, vaikka nyt olisi oma hetkeni päästä seuraavalle tasolle tunnettuna tietokirjailijana.
Kerron päätöksestä keskeyttää kirjailijakiertue Kansallispuistot tutuiksi -Facebook-ryhmässä ja saan satoja kiitteleviä viestejä. Lähinnä jotkut järjestäjät tuntuvat vielä olevan näreissään perumisesta, joillekin pandemia on etäinen tyhjiö korvien välissä. Olen juuri julkaisemassa Luontokohteet tutuiksi -kirjaa, se jää nyt ilman julkaisukiertuetta. Minulla on tiedossa kova vuosi ilman tuloja, on pakko miettiä toimeentuloa ja karsia kustannuksia. Perheen kaappiin ilmestyy näkkileipäpaketteja.
Pandemia ja taloudellinen paine hellittää
Lähiviikkoina tapahtuu ihme. Saan korvattua ansionmenetyksiäni kirjoittamalla juttuja Caravan-lehteen sekä lisäämällä kaksi kirjaa syksyllä julkaistaviksi. Minerva-kustannus tekee sopimuksen Uskomaton luonto -kirjan julkaisusta ja Karttakeskuksen kanssa on käsillä loppuhuipennus Kansallispuistot tutuiksi – Suomi -teoksen julkaisun kanssa.
Koronan myötä peruuntuneet esiintymiset antoivat aikaa ja mielenrauhaa kirjoittamiselle. Aikaa on jäänyt jopa viritellä uusia kirjaprojekteja seuraavalle vuodelle. Tekstiä syntyi öisin metsän syleilyssä ja päivisin lintukuoron keskellä kirjoittaen. Pystyin hyväksymään tekstin lähetettäväksi kustantajille, ja kesällä kirjoitetut kirjat ilmestyivät kumpikin lokakuussa 2020.
Marras-joulukuussa Kansallispuistot tutuiksi – Suomi -teos oli yltänyt myydyimpien tietokirjojen listalle ainoana luontoaiheisena teoksena. Luontokohteet tutuiksi ja Uskomaton luonto -kirjojen myynti on ollut myös hyvää. Ihmisten kaipuu luontoon on kasvavaa ja nuotioetiketistä kertominen on ajankohtaisempaa kuin ennen.
Tulevaisuuteen on vahva luotto
Vuosi 2021 sisältää kolme uutta kustannussopimusta: Pohjoisen teillä, Majavien mailla ja Tunturit tutuiksi -kirjat odottavat teräväkynäistä kirjailijaa. Töitä on runsaasti tarjolla.
Kansallispuistojen ja ylipäätään luontomatkailun suosio ovat vahvassa nousussa. Osa kunniasta kuuluu luontotietokirjailijoille, jotka tekevät tätä työtä sydämellä. Meillä on maailman paras työpaikka metsän keskellä. Odotamme innolla aikaa, kun pääsemme taas esiintymään tapahtumiin, kirjastoihin ja kirjanjulkistustilaisuuksiin.
Tätä kirjoittaessa kesä on päällä ja hellettä pukkaa. Lähetän teidät monologin lopuksi vinkkien muodossa lukijaretkille. Korvatunturin vaellus UK Kansallispuistossa, veneretki Ravadaskönkäälle Lemmenjoella, vaellus Käärmesärkältä Hiidenportin kansallispuistoon, Tiilikkajärven Uiton kierros Sammakkotammelta ja Terettin luontotorni Patvinsuolla odottavat teitä. Innostukaa näistä ja käykää katsomassa Suomen huikeaa luontoa.
Haluan kiittää kaikkia kirjailijauraani seuranneita. Te kaikki luonnossa kirjoituksiani kainalossa kantavat, luontokohteissa marjoja keräävät, mustikkasuiset kanssaelävät: Kiitos!
Pepe Forsberg on tietokirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti Suomen kansallispuistoista. Forsberg on mukana TIETOKIRJA.FI-tapahtuman keskustelussa Kaukomatkoista Kolille – Vinkkejä lähimatkailuun 25.8. klo 15. Keskustelu striimataan, joten sitä voi seurata mistä tahansa, vaikka luontoretken lomasta.Tapahtuman ohjelma julkistetaan kokonaisuudessaan pian.