Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Markus Hotakainen: Onko suomalaisella tietokirjallisuudella menekkiä maailmalla?

Mervi Holopainen: Laadukkaan oppimateriaalin tärkeä rooli

Iiris Nuutinen: Syksy viestintäharjoittelussa Suomen tietokirjailijoilla

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuuden lajit ja rajat

Pirita Tolvanen: Tietokuvituksen lähteillä

Kirsi Vainio-Korhonen: Ihmiset tietokirjan näyttämöllä

Timo Tossavainen: Tietokirjoista saaduilla tuloilla ei pitkälle pötki

Vilja-Tuulia Huotarinen: Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajan tehtävässä

Pirjo Hiidenmaa: Lukeminen on yhteinen asia!

Ulla-Maija Paavilainen: Tärkeintä on luottamus

Lauri Järvilehto: Luovuus ja keskittyminen tietokirjailijan työssä

Anne Rutanen: Tietokirjafestivaalin rakentaminen on joukkuelaji

Tommi Wallenius: Havaintoja kevään 2023 jäsenkyselystä

Henri Satokangas ja Ilona Lindh: Tyypillisen tietokirjan jäljillä

Jenni Stammeier: Tietokirja syntyy apurahalla

Ulla Ilomäki-Keisala: Mitä laadukas oppimateriaali merkitsee tässä ajassa?

Timo Tossavainen: Treffeillä tekoälyn kanssa

Juhana Aunesluoma: Ennätysmäärä hakemuksia – suomalainen tietokirjallisuus voi hyvin

Hannele Cantell: Laadukkaat oppimateriaalit takaavat opetuksen tasa-arvon

Ville Blåfield: Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa

Mikko Niemelä: Sitaattioikeus – miten se menikään?

Sanna Nyqvist: Eroon kesäterästä eli miten päästä kirjoittamisessa alkuun tauon jälkeen?

Kati Boijer-Spoof Heikinheimo: Tietokirjailija, maltatko palautua?

Mikko Niemelä: Mitä tekijänoikeuslain uudistus merkitsee tietokirjailijoille?

Riitta Luhanka-Aalto: Kirja omakustanteena – vinkkini kirjoittajalle

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Faktahommissa

Opaskirja infodemian aikaan

27.03.2020

Miksi kirjoittaa misinformaatiosta jotain niin vanhanaikaista kuin kirja, kun on kirjoittanut siitä vuosikausia verkkoon? Kuulin kysymyksen usein, kun tuorein tietokirjani Valheenpaljastajan käsikirja (Kosmos, 2019) viime lokakuussa ilmestyi.

Kirja on syntynyt samasta syystä kuin Yle Oppimiselle tekemäni Valheenpaljastaja-juttusarja, jota on julkaistu Ylen verkkosivuilla vuodesta 2015. Olen halunnut jakaa kaikille ihmisille faktantarkistuksen ja kriittisen ajattelun työkaluja. Minusta ne ovat uusia kansalaistaitoja, ja ne kuuluvat kaikille.

On toki loogista kirjoittaa internetissä tapahtuvista asioista juuri internetiin. Mutta kirja (oli se sitten paperille painettu tai digitaalinen) voi saavuttaa uusia yleisöjä. Myös verkkojuttujen lukijat saavat siitä syventävää tietoa.

Journalismilta vaaditaan ajankohtaisuutta. Tietokirjaa kirjoittaessaan toimittaja voi irtaantua ajattelemaan vapaammin ja laajemmin. Siinä missä uutisteksti vetää väkisin mutkia suoriksi, kirja sietää paremmin monimutkaisuutta ja epävarmuutta – tosin ei ajattelun hämärtymisen kustannuksella.

Kun kirjoitin Valheenpaljastajan käsikirjaa, ajattelin, että lukijan pitää voida palata kirjan pariin vielä vuosien ajan. Siitä pitää olla hyötyä aina, kun lukija kohtaa misinformaatiota ja haluaa ymmärtää siihen liittyviä ilmiöitä.

Siksi kirjassa on pitkiä lukuja, jotka ovat syväsukelluksia tärkeimpiin aihepiireihin, kuten salaliittoteorioihin ja misinformaation psykologiaan, eli siihen, mikä saa ihmiset uskomaan väärään tietoon. Samasta syystä siinä on tiiviitä tietoiskuja esimerkiksi terveyshuuhaan tunnistamisesta, kuvahakujen tekemisestä ja tiedonhaun tarkentamisesta.

Vaikka kirja on kirjoitettu ennen koronaviruspandemiaa, se auttaa tunnistamaan ja torjumaan virukseen liittyvää harhaanjohtavaa tietoa. Korona-aiheista misinformaatiota on jo liikkeellä niin valtavia määriä, että pandemian lisäksi on syytä huolestua infodemiasta.

Jokaisen kannattaa nyt ja aina muistaa ainakin nämä kaksi nyrkkisääntöä:

  1. Jos se vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Tämä pätee niin ihmeparannuskeinoihin kuin tunteisiin vetoaviin yksilötarinoihin.
  2. Jos pulssi nousee ja veri kohisee, ota tuumaustauko. Kun huomaat, että verkossa kohtaamasi informaatio herättää sinussa suuttumusta, pelkoa tai muita voimakkaita tunteita, pysähdy hetkeksi. Mieti, kannattaako tietoa jakaa eteenpäin.

Lue täältä vinkit korona-aiheisen misinformaation tunnistamiseen.

Johanna Vehkoo on misinformaatioon erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Johanna Vehkoon kuva: Arttu Muukkonen.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: