Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä
Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa
Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?
Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?
Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia
Iida Simes: Sivistyksen valoa!
Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää
Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää
Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?
Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija
Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta
Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!
Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan
Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi
Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa
Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa
Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari
Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse
Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta
Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen
Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?
Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa
Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!
Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan
Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella
Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla
Faktahommissa
Opaskirja infodemian aikaan
Miksi kirjoittaa misinformaatiosta jotain niin vanhanaikaista kuin kirja, kun on kirjoittanut siitä vuosikausia verkkoon? Kuulin kysymyksen usein, kun tuorein tietokirjani Valheenpaljastajan käsikirja (Kosmos, 2019) viime lokakuussa ilmestyi.
Kirja on syntynyt samasta syystä kuin Yle Oppimiselle tekemäni Valheenpaljastaja-juttusarja, jota on julkaistu Ylen verkkosivuilla vuodesta 2015. Olen halunnut jakaa kaikille ihmisille faktantarkistuksen ja kriittisen ajattelun työkaluja. Minusta ne ovat uusia kansalaistaitoja, ja ne kuuluvat kaikille.
On toki loogista kirjoittaa internetissä tapahtuvista asioista juuri internetiin. Mutta kirja (oli se sitten paperille painettu tai digitaalinen) voi saavuttaa uusia yleisöjä. Myös verkkojuttujen lukijat saavat siitä syventävää tietoa.
Journalismilta vaaditaan ajankohtaisuutta. Tietokirjaa kirjoittaessaan toimittaja voi irtaantua ajattelemaan vapaammin ja laajemmin. Siinä missä uutisteksti vetää väkisin mutkia suoriksi, kirja sietää paremmin monimutkaisuutta ja epävarmuutta – tosin ei ajattelun hämärtymisen kustannuksella.
Kun kirjoitin Valheenpaljastajan käsikirjaa, ajattelin, että lukijan pitää voida palata kirjan pariin vielä vuosien ajan. Siitä pitää olla hyötyä aina, kun lukija kohtaa misinformaatiota ja haluaa ymmärtää siihen liittyviä ilmiöitä.
Siksi kirjassa on pitkiä lukuja, jotka ovat syväsukelluksia tärkeimpiin aihepiireihin, kuten salaliittoteorioihin ja misinformaation psykologiaan, eli siihen, mikä saa ihmiset uskomaan väärään tietoon. Samasta syystä siinä on tiiviitä tietoiskuja esimerkiksi terveyshuuhaan tunnistamisesta, kuvahakujen tekemisestä ja tiedonhaun tarkentamisesta.
Vaikka kirja on kirjoitettu ennen koronaviruspandemiaa, se auttaa tunnistamaan ja torjumaan virukseen liittyvää harhaanjohtavaa tietoa. Korona-aiheista misinformaatiota on jo liikkeellä niin valtavia määriä, että pandemian lisäksi on syytä huolestua infodemiasta.
Jokaisen kannattaa nyt ja aina muistaa ainakin nämä kaksi nyrkkisääntöä:
- Jos se vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Tämä pätee niin ihmeparannuskeinoihin kuin tunteisiin vetoaviin yksilötarinoihin.
- Jos pulssi nousee ja veri kohisee, ota tuumaustauko. Kun huomaat, että verkossa kohtaamasi informaatio herättää sinussa suuttumusta, pelkoa tai muita voimakkaita tunteita, pysähdy hetkeksi. Mieti, kannattaako tietoa jakaa eteenpäin.
Lue täältä vinkit korona-aiheisen misinformaation tunnistamiseen.
Johanna Vehkoo on misinformaatioon erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija.
Johanna Vehkoon kuva: Arttu Muukkonen.