Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.

Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.

#faktahommissa


Faktahommissa-blogin kirjoitukset

Ville-Juhani Sutinen: Tieto tarinan kehyksessä

Minja Mäkilä: Henkistä ja taloudellista tukea – apurahan merkitys esikoistietokirjan kirjoittamisessa

Simo Veistola: Mikä tekee hyvän digitaalisen oppimateriaalin?

Mia Spangenberg: Millaiset lasten tietokirjat kiinnostavat maailmalla?

Ilari Talman: Hallituksen esityksessä uudeksi tekijänoikeuslaiksi on useita ongelmia

Iida Simes: Sivistyksen valoa!

Anu Kantola: Tietokirja on paikka, jossa voimme pysähtyä ja hengähtää

Leena Putkonen : Ravitsemustieto hämmentää

Valtteri Niiranen: Miksi Kopiosto on tietokirjailijoille tärkeä?

Vuokko Hurme: Lasten tietokirjailija – innostunut matkailija

Annamari Saure: Apurahalla aikaa ja arvostusta

Anita Lehikoinen: Kartutetaan tietopääomaa!

Kasper Strömman: Ai sinäkin olet kirjoittanut kirjan

Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona kasvoin kirjailijaksi

Päivi Kosonen: Kustavin pyhissä faktahommissa

Pepe Forsberg: Poikkeusolot saapuvat, talous romahtaa

Anne Rutanen: Poikkeusaikojen tietokirjafestari

Jan von Heiroth: Kurkistus verhon taakse

Saku Tuominen: Tietokirjailijaksi tiedonhalusta

Reetta Kettunen: Työsuunnitelma, työsuunnitelma ja vielä kerran työsuunnitelma - Eli kepeästi apurahahakemuksista, pöydän tältä puolen

Laura Ertimo: Ponnahduslautoja – Miksi ihmeessä teen tietokirjoja lapsille?

Heidi Haapalahti: Kevät on puutarhakirjan sesonkiaikaa

Anne Mäntynen: Tietokirjallisuutta opiskelemaan!

Sanna Haanpää: Vinkkejä apurahahakuun: panosta hyvään työsuunnitelmaan

Maria Pettersson: Tietokirja joukkorahoituksella

Ville Rauvola: Tietokirjailijaksi tullaan lukemalla

Faktahommissa

Monta syytä kirjoittaa tietokirjoja – silloinkin, kun ostajia on vähän

12.02.2019

Pirjo Hiidenmaa

Kannattaako kirjoittaa tietokirja, jolle voi odottaa enimmillään viitisensataa lukijaa? Mikäs se sellainen kirja on, jonka myynti hyytyy jo lähtötelineissä?
Kaikki kirjat eivät suinkaan paistattele suuressa julkisuudessa, eikä niiden myyntiä voi jouduttaa pontevilla markkinointikampanjoilla.

Suomen kokoisessa maassa on ammattiryhmiä, jotka tarvitsevat kipeästi oman alansa uusinta tietoa, mutta näitä ammattilaisia ei ole tuhatmäärin. Tietotarpeisiin on kuitenkin tärkeää vastata, joten jonkun on koottava uutta ja käyttökelpoista tutkimustietoa asiantuntijoille työn ja ammattitaidon tueksi. Jos kirjoja tehtäisiin vain sen mukaan, millä aloilla on lukijoita paljon, kulttuuri ja sivistys kapenisivat huomattavasti.

Kirjan myyntiluvut eivät vaikuta tekijöiden työmäärään. Saksan kielen oppikirjojen tekeminen on ihan yhtä työlästä kuin englannin kielenkin, ja niitä tarvitaan kaikille luokka-asteille, vaikka saksaa luetaan vain joissakin kouluissa ja englantia kaikissa kouluissa.

Vaikka kirjoja kirjoitetaan lukijoille, kirjat ovat myös ammattitaidon ja asiantuntijuuden kehittämisen välineitä tekijöilleen. Akateemisessa maailmassa julkaiseminen on välttämätöntä, jos haluaa osoittaa pätevyyttään ja saada paikkansa omalla alallaan. Myös tietokirjailija voi osoittaa omaa osaamistaan ja ajatteluaan kirjoittamalla kirjan omalta alaltaan. Paras kuulemani perustelu kirjan kirjoittamiselle on tässä: ”Minun on kirjoitettava – kuinka muuten tietäisin, mitä ajattelen!”

Erityisesti terapeutit, konsultit ja muissa asiantuntijatehtävissä olevat voivat palvella asiakaskuntaansa avaamalla omaa osaamistaan kirjoissa. Näin asiakkaan ei tarvitse ostaa palvelua mainosten ja kuulopuheiden perusteella.

Monen tietokirjan kuvataan syntyneen tarpeesta koota hajallaan olevaa tietoa yhteen. Kun tietoisuuteen nousee uusia aihepiirejä, on tarpeen suodattaa ja kerätä hajanaista tietoa ja rakentaa siitä kokonaiskuva. Tämä tarve voi koskea arkisia asioita, kuten ravitsemusta ja hometaloja mutta myös laajempia maailmankuvan kokonaisuuksia, jolloin puhutaan synteesikirjoista, älykkökirjoista (”brainy books”). Usein käy myös toisin päin: kirja tekee uuden aiheen näkyväksi, antaa välineet käsitellä ilmiötä ja saattaa käynnistää laajan keskustelun tai yhteiskunnallisen liikehdinnän. Esimerkkejä viime vuosilta on löydettävissä.

Joskus joku kritisoi uusien oppikirjojen kirjoittamista. Mitä suomen kieliopissa on tapahtunut sellaista, joka vaatii uuden kirjan? Tai matematiikassa? Entä historiassa? Monelle oppikirjailijalle kirjan kirjoittaminen on samalla tutkimusmatka uudenlaiseen pedagogiseen ajatteluun ja oman työn kehittämiseen. Tuskin löytyy yhtäkään oppikirjailijaa, joka tieten tahtoen kirjoittaisi valmiiksi tuttua ja vanhanaikaista kirjaa. Päinvastoin, oppikirjailijoita tuntuu kannattelevan eteenpäin mahdollisuus uudistaa ja parantaa opetusta.

Kirja tekee tiedon ja ymmärryksen näkyväksi. Näin siitä voidaan keskustella ja tarvittaessa myös kritisoida. Tämän ansiosta maailma menee eteenpäin.

Tässä olen nostanut esiin kirjoja, joita tarvitaan tiedon välittämiseen, ammatillisiin, pedagogisiin tai muihin asiantuntijatehtäviin. Näiden lisäksi tarvitaan toki runsain mitoin valovoimaista tietokirjallisuutta elämysten ja lukukokemusten esittämiseen. Hyvässä tapauksessa kaikki nämä puolet yhdistyvät.

Pirjo Hiidenmaa on tietokirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

hyvä kirjoitus

Tutkitun tiedon merkitys sen kuin vaan lisääntyy etenkin, kun esillä on mitä kummalllisempia mm. tutkimusta vähätteleviä lausuntoja päätöksentekijöiden suunnasta.

- ti helmik. 12 14:44:26 2019

Täysosuma🍀

Tosi monipuolinen eri lukijaryhmien ja tietokirjailijoiden tarpeet ja toiveet kiteyttävä kirjoitus.

- ti helmik. 12 16:14:22 2019

Hyvä Pirjo!

Juuri näin. Ajattelu antaa tulevaisuudelle suunnan ja synnyttää uusia näkökulmia maailmaan. Kirjassa yhdistyvät kirjoittajan, aiheen ja lukijan energiat ja kokemus. Hyvä kirja ei ole välttämättä myyntimenestys, vaan hetki joka muuttaa ihmisen elämän suunnan. Joko kirjailijan tai kirjoittajan - ehkä molempien. Suomessa menee vuosia, ennen kuin uudet ajattelumallit huomataan. Hyvänä esimerkkinä kännykät ja niiden vakiintuminen jokaisen taskuun.

- ti helmik. 12 18:31:48 2019

Samaa mieltä

Mutta, todellisuus on kuitenkin toinen. Kuka julkaisee pienpanokset ja kantaa tappion, entä kirjoittajan palkkion? Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Löytyisikö Tietokirjailijoilta ajatuksia tilan kääntämiseksi?

- ti helmik. 12 19:00:35 2019

Samaa mieltä

Mitään lisäämättä tai pois ottamatta :)

- ti helmik. 12 19:29:58 2019

Ajan taju

Kiitos taas Pirjo tärkeästä kirjoituksesta!
Vanhentuneet oppikirjat järkyttivät koululaista jo 50-luvulla. Mantere-Sarvan historia oli ollut käytössä jo 30-luvulla. Maailman muuttumista ei ymmärrä vanhojen ajatusten pohjalta.

- ke helmik. 13 13:34:17 2019

Tietokirjoilla ei meritoidu

Yliopistossa suomenkielisen tietokirjan status = nolla. Tietokirjasta ei yleensä saa yhtään Jufo-pistettä. Dekaani Hiidenmaa voisi asemansa puolesta yrittää vaikuttaa tähän.

- pe maalisk. 01 10:47:33 2019