Faktahommissa on Suomen tietokirjailijat ry:n blogi, jossa tietokirjailijat ja tietokirjojen ystävät kirjoittavat tietokirjallisuuden merkityksestä, sen tekemisestä, lukemisesta ja tietokirjallisuuden nykytilasta.
Blogitekstit ilmestyvät vuonna 2024 kerran kuussa.
#faktahommissa
Faktahommissa-blogin kirjoitukset
Kirsi-Maria Vakkilainen: Koronavuosi korosti laadukkaan ja monipuolisen oppimateriaalin arvoa
Timo Tossavainen: Hyvää uutta vuotta – ja vähän vanhoja kujeitakin!
Markku Löytönen: Kirjoittaminen on joukkuelaji
Reetta-Liisa Pikkola : Tietokirjat kirjakaupassa koronan vuonna 2020
Kai Myrberg: Apurahat – tietokirjailijan paras ystävä
Nasima Razmyar: Tietokirja herättää tiedonjanon
Meri-Tuuli Auer: Sata ja viidennes uutta lukuvinkkiä kouluun
Ronja Salmi: Kirjamessut verkossa ovat osa tulevaisuutta
Eleonoora Kirk: Tietokirjavientiä korona-aikaan
Ville Eloranta: Markkinoinnin opettelu voi tehdä kirjahankkeelle ihmeitä
Sanna Haanpää: Vinkkejä syksyn apurahahakuun
Satu Lundelin: Avoimet oppimateriaalit – mitä tekijän tulisi tietää?
Kaisa Laaksonen: Vahva kotimainen tietokirjatarjonta innostaa lapsia ja nuoria lukemaan
Sari Forsström: Tietokirja äänikirjana
Mia Kankimäki: Matkakirjailijan eristyskevät
Pirjo Hiidenmaa: Miten ennen osattiin?
Olli Löytty: Essee on kirjallisuuden rajarikkuri
Katleena Kortesuo: Kolme kuumaa vinkkiä videokokouksiin
Joel Kuortti: Apua! Rahaa?
Hannele Cantell: Etäkoulussa tarvitaan oppimateriaaleja
Riitta Suominen: Viraali-ilmiöitä
Johanna Vehkoo: Opaskirja infodemian aikaan
Sanna Haanpää: Vinkkejä kevään apurahahakuun
Markus Hotakainen: Mars maailmalle!
Ilona Lindh: Tietokirjallisia elämyksiä lapsilukijoille
Mervi Holopainen: Oppikirjailijapalkinto rohkaisee oppikirjailijaa
Faktahommissa
Mistä aloittaa? Helsingin Kirjamessujen ohjelman kuratointi on kaaoksen hallintaa
Ville Blåfield
Runsaudenpula on hieno suomen kielen sana, ja kuvaa aika tarkasti tunnelmaa olohuoneessani viime toukokuussa. Olin kokoamassa ensimmäistä kertaa Helsingin Kirjamessujen ohjelmaa, ja ympäri olohuoneen lattiaa ja seiniä oli levitetty suuria printtejä excelöidyistä ohjelmaehdotuksista. Niitä oli yli 1 500.
Jos etukäteen olin elätellyt ajatusta jollain tavalla hallitusta prosessista, jota ohjaisivat ennalta määritellyt painotukset ja kuraattorin kirkas näkemys, karisivat harhat aika nopeasti. Mistä tällainen savotta edes aloitetaan? Täytettäviä ohjelmalavoja oli viisitoista, ohjelmapaikkoja yhdeksänsataa.
Kirjallisuusohjelman kuratoinnissa haaste on, ettei suurinta osaa teoksista ole lukenut. Valintoja tehdään tiiviiden ennakkotietojen, takakansitekstien, kustantamojen vakuuttelun, kirjailijan aiemman tuotannon, intuition perusteella.
Pian huomasin, että tässä tietokirjat ovat vahvoilla. Tutankhamonin salaisuudet? Kuulostaa kiinnostavalta. Kasvissyönnin unohdettu historia? Päähän aukeaa heti uumoiluja. Tähtitaivaan vaikutus kulttuuriimme? Count me in! Kaunokirjallisuuden tiivistäminen hissipuheeksi on haastavampaa.
Lopulta lavakartat jollain kaaoksen logiikalla täyttyivät. Päätin, että yritän kääntää runsaudenpulan voitoksi: Helsingin Kirjamessujen arvo on juuri ohjelman tajuttomassa monipuolisuudessa. Esillä ovat kaikki kirjallisuuden genret scifistä kokeelliseen runouteen, chick litistä sotahistoriaan. Kaaoksen hallitsijana pyrin pitämään huolen, että kaikki löysivät lavoilta paikkansa.
Korvaamattomana tukena tässä olivat monet asiantuntijatahot, jotka auttoivat valitsemaan ja kokoamaan eri genrejen ohjelmakokonaisuuksia: Tiedetorin tiedetoimijat ja Suomen tietokirjailijat, runo-ohjelman Nuoren Voiman Liitto, Dekkariseura, Svenska litteratursällskapet, vain joitain mainitakseni.
Ja jos moniäänisyys ja -lajisuus on ohjelmaa leimaava arvo, tuntuisi keinotekoiselta iskeä koko komeuden päälle leimana jokin kaiken yhteen vetävä teema, ajattelin. Niinpä tämän vuoden ohjelmateema – rakentava debatti – toteutetaan messuilla omana kahdeksan debattikeskustelun sarjanaan. Sen ulkopuolella lavojen muut 892 keskustelua ja kirjailijahaastattelua saavat olla jotain ihan muuta; uuden kirjallisuuden koko kirjo.
Koko Helsingin Kirjamessujen ohjelma löytyy osoitteesta helsinginkirjamessut.fi. Tiedetori-ohjelma on tuttuun tapaan koottu messutorstaille ja -perjantaille 27.–28.10. Kruununhaka-lavalle, mutta tietokirjallisuutta löytyy myös muilta lavoilta – Kruununhaan ohella erityisesti Hakaniemestä, Vallisaaresta ja Suomenlinnasta – kaikkina messupäivinä. Toivottavasti nähdään Messukeskuksessa!
Ville Blåfield on Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja.
Ville Blåfieldin kuva: Helsingin Messukeskus